Olin viime yönä unen vampyyrisodassa Vampira/Elvira. Kerrankin ehdin nukkua unen loppuun asti niin, että heräsin vasta kun olin jo hoitanut tehtäväni 1970-luvulla siten, että ainoa todiste mikä minusta jäisi jäljelle olisi mustavalkoinen pin-up-kuva vampyyrilehdessä vuonna 1984. En kuitenkaan piinaa ketään henkilökohtaisilla tulkinnoillani unesta, vaan kerron eilisestä.
Uusin Parnasso tipahti postiluukusta, siinä on oivaltava ja hyvin perusteltu kritiikki kirjastani. Kuulin samaan syssyyn myös toisesta, kiinnostavasta ja yllättävästä, kuitenkin täysin loogisesta maininnasta. Valkoisesta valosta on juttua Proviisorissa, joka on farmasia-alan ihmisten ammattilehti. Suora sitaatti suosituksesta: "Lääkkeet ovat olennainen osa tarinaa." Se on täysin totta, monella eri tavalla.
Olen imarreltu, että sain siltä suunnalta positiivista huomiota. Lähinnä sen vuoksi, että pyrin olemaan kirjoissani tarkka yksityiskohtien paikkansapitävyydestä. Lääkeasioissa olen erityisen tarkka. Miksi? Koska ne ovat olennainen osa suomalaisen ja länsimaisen ihmisen arkipäivää.
Pelkästään masennuslääkkeitä syö puoli miljoonaa suomalaista. Arviot psyykenlääkkeiden käytöstä kaiken kaikkiaan vaihtelevat kuudestasadastatuhannesta miljoonaan. Kun tilastoihin lisätään erilaiset kipulääkkeet, jotka ovat luonnollisesti osa kivusta kertovaa kirjaa, en lähde edes arvailemaan käyttäjien määriä. Ja tuossa on vasta pari lääkeryhmää.
Kokonaan oma keskustelunaiheensa on kirjoissanikin kuvattu lääkkeiden väärinkäyttö, jonka ei muuten edes tulisi liittyä joka ainoa kerta keskusteluun kivun tai mielialahäiriöiden lääkehoidosta.
Lyhyemmin ilmaistuna: en ole kaihtanut lääkkeiden käytön kuvaamista kirjoissani, ja olen ottanut selvää yksityiskohdista. Ketään nimeämättä voin sanoa, että kaikki suomalaiset kirjailijat eivät lääkkeisiin liittyen ole.
Toki paria supersankaria lukuunottamatta kaikki kirjailijat tekevät virheitä, mutta - yksityiskohdat on nykyään niin helppo tarkistaa netistä, että on sääli jos niitä jää kirjaan asti. Ei se aina ole kuolemanvakavaa, huolimattomuuslipsahdukset menevät joskus ohi kustannustoimittajiltakin. Itselläni esim. häviää Käärmeenpesässä yksi kerros kerrostalosta, eikä tosiaan tarkoituksella.
Olen empaattinen ja ymmärrän inhimilliset erehdykset. Silti sieluun yksinkertaisesti sattuu, jos törmää realismiin pyrkivässä kirjassa Diapam-purkkiin. Ja em. Käärmeenpesän ilmestymisaikoihin 2007, jolloin retkahdin vetämään viimeiset törkeät kännini, menin tietenkin humalaisen kohteliaaseen tapaan myös mainitsemaan asiasta eräälle dekkarikirjailijalle. Joka puolustautui ja väitti kivenkovaan nähneensä eräässä yhteydessä nimenomaan Diapam-purkin. Mahdotonta.
Joku on tietenkin voinut nähdä purkissa bentsodiatsepiineista juuri diatsepaamia, mutta purkin kyljessä on silloin lukenut esim. Stesolid. Nimittän Diapamit ovat aina olleet lätkissä, joten ihminen voi nähdä Diapam-pakkauksen, ei purkkia. Toki ilmaisu voitaisiin löyhästi sallia, mikäli joku kuvaisi hahmoa, joka säilyttää Diapamejaan vaikka Tenox- tai Multivita-purkissa, mutta se on eri asia. Hymiö.
Tämä on saivartelua, tiedän, mutta kun olen törmännyt joko Diapam-purkkiin tai epämääräisemmin pamipurkkiin todellakin useammassa kuin yhdessä kotimaisessa kirjassa. Aargh. KVG, please. Hymiö.
✰
Kauniita kesäpäiviä! Ja älä syö turhaan lääkkeitä, mutta muista että eniten kärsivä ei saa kirkkainta kruunua. Hoitamaton kipu lisää kipua. Ei kuvainnollisesti, vaan konkreettisesti. Ja vain otettu lääke auttaa.
P.S. Tänä kesänä on ainakin täällä Satakunnassa järkyttävä määrä hyttysiä. Joukossa on myös suurempia yksilöitä kuin ennen, ja ne iskevät parvissa härskimmin kuin yleensä. Olen yliherkkä elämän lisäksi kaikenlaisten hyönteisten pistoille, joten onneksi on allergialääkkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti