maanantai 2. marraskuuta 2015

Varjona kirjassa ja häivähdyksiä blogissa

Olen ollut pitkään tavalla tai toisella niin kiinni suuritöisessä romaaniprojektissani, että 
blogiin asti ylijäämälauseita ei ole jäänyt. Ne ovat tallentuneet salaisiin kansioihin, kirjoittaneet itsensä paperipäiväkirjaan, mukana kulkeviin vihkoihin, unipäiväkirjoihin tai tiedostojen uumeniin. Mitä käsikirjoitukseen tulee, tilanne ei ole muuttumassa vähään aikaan, päinvastoin. Sitä ei tosin tiedä, milloin jäänteet alkavat läikkyä tänne.

Viime aikoina osa ylijäämästä on vuotanut kuvina Instagram-tilille, jonka löydät klikkaamalla tätä.



Keskiviikkona 4.11. on Porissa "Varjona kirjassa"-tapahtuma, joka on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille. Siitä lisää Täällä








Palaamisiin, muodossa tai toisessa. Vivahteikasta syksyn ja talven leikkaamispistettä tummenevine varjoineen, myös mielen valoa! Lukekaa kirjoja, minäkin luen kirjoittamisen ohella.


perjantai 4. syyskuuta 2015

Kulttuurikeskustelua Satakunnassa

Olen menossa Turun Kirjamessuille lauantaina 3.10. Keskustelen parin muun satakuntalaisen kirjailijan kanssa kotiseudun ja kodin merkityksestä liittyen kirjoittamiseen ja kirjoihin, oletan.
Esiintyminen on omaan aikatauluuni sopivasti Päivi Alasalmen ja Liza Marklundin välissä, eli 11.30.-12.00.

Tässä välissä onkin hyvä muistuttaa siitä, että vaikka en ollutkaan SuomiAreenassa osallisena kirjallisuus- tai kulttuurikeskusteluissa, josta saatoin mainita sosiaalisessa mediassa (koska kollegojen päivitykset kilometrin päästä tuntuivat absurdeilta, olivathan he matkanneet paikalle satojen kilometrienkin päästä), on täälläkin kuitenkin noin vuoden sisällä ollut useampia, antoisia keskustelupaneeleja, joissa olen ollut osallisena. Edeltävän, tyylittömän pitkän virkkeen jälkeen onkin hyvä siirtyä ko. tilaisuuksista kerättyyn todistusaineistoon.

17.5. 2014 Porin taidemuseon kahvilassa, kuva: Sami Kokko

2014 keväällä olin Porin Museoiden yössä taidemuseon kahvilassa keskustelemassa, onko suomiräppi kielen "evoluutiota vai revoluutiota", rap-artisti Tarkka-a:n ja kuvataiteilija Paavo Paunun kanssa.


16.12. 2014, Raatihuone, kuva: Sami Kokko

Kun taas joulukuun 2014 paneeli Intohimo, vapaus ja köyhyys! Porin Raatihuoneella veti vakavaksi. Aihe on tärkeä, ja nyt leikkauspuheiden myötä entistä ajankohtaisempi. Moderaattorina toimi Päivi Setälä, pohjana oli Kaija Rensujeffin tutkimus taiteilijoiden hyvinvoinnista. Mukana oli paikallisia taiteilijoita ja kulttuuri-ihmisiä monipuolisesti. (Tapauksesta jäi valitettavasti todiste epäonnisesta otsatukkaprojektistani, mutta ei siitä sen enempää. Kasvanut jo niin, että näytän taas itseltäni.)


20.8.2015 Porin pääkirjastossa, kuva: Sami Kokko

Porin pääkirjastossa oli pari viikkoa sitten Kirjojen yö, jossa (all woman) paneelia veti Satakunnan sanataiteen läänintaiteilija Karoliina Suoniemi. Puhuimme Rosa Meriläisen kanssa yleisölle otsikolla Nainen, keho ja kuolema. Lähtökohtana keskusteluun olivat molempien edelliset romaanit, Meriläisen Nainen punainen ja minun Vv:ni, jonka alaotsikko paneelin nimi olisi voinut olla. Oikein antoisa tilaisuus. Ja tupa oli täysi. Paikka on minulle hyvin rakas.

Rosa Meriläinen ja minä Porin pääkirjastossa, kuva: Sami Kokko



sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kymmenen vuotta

Tänään on kulunut tasan kymmenen vuotta esikoisteokseni, Elinkautisen ilmestymisestä. Juhlin sitä tekemällä korjauksia romaanikäsikirjoitukseen, josta tulee kirja ensi vuonna.

Myöhemmin syksyllä, kun on hetken hengähdystauko ko. projektin parissa teutaroinnista, ehdin toivottavasti aktivoida tätä blogia. Ehkä myös kokeilen Facebookin ja Twitterin lisäksi muitakin väyliä, esim. Instagramia. Saa nähdä. Paljon on luvassa kaikenlaista. Ensimmäiseksi nyt Kirjojen Yö Porissa, jossa keskustelen Rosa Meriläisen kanssa aiheesta Nainen, ruumis ja kuolema.

Ai niin, ja se tunne, kun on useamman vuoden kantanut The täydellistä romaaninimeä sydämessään ja sylissään ja uurastanut kyseisen työnimen kanssa tähänastisista teoksista ehdottomasti raskainta ja suuritöisintä projektia... ja sitten näkee käännöskirjan, jolla on sama nimi. Vaikka oli jo aikoja sitten moneen kertaan tarkistanut, että nimi oli originaali. Kirpoo, kyllä kirpoo. Saa nähdä vaikuttaako se nimeen vai ei. Lapsi on kuitenkin ainutlaatuinen, hyviä nimiä on monia. Enkä edelleekään puhu oikeista lapsista, vaan kirjoista. Mitään ihmisiä ole tekemässä, pehmoleluissa on jo tarpeeksi huolehtimista.

Pakko paljastaa vielä eräs törkeä perversio. Tässä erittäin hypomaanisessa vaiheessa, jolloin olen niin stressantunut, että en enää tajua olevani stressaantunut, eli kun viimeisiä päiviä kovalla spurtilla viimeistelen käsikirjoituksen yhtä vaihetta, olen pystynyt keskittymään tekstiin ainoastaan niin, että taustalla pyörii musiikin sijasta tv-ohjelma. Eikä mikä tahansa ohjelma. Ensin se oli Dr. Phil Youtubesta, mikään muu ei toiminut. Nyt olen siirtynyt jo Jerry Springeriin. Pakko sanoa tämä näin julkisesti ääneen, koska tämä on jo niin härskiä, että siitä voisi melkein mennä puhumaan Jerry Springeriin. Ettei pysty keskittymään suureen taideteokseensa ilman Jerry Springeriä. Toisaalta, Dr. Phil on imho pervompi kuin Jerry, koska Jerry Springer ei esitä olevansa muuta kuin on.

Vakavasti, tämä on ollut raskas, kauhistuttava, raju ja palkitseva prosessi. Jos niikseen tulee, koko taidetouhu kouluaikojen 16-tuntiset maalauspäivät ja yökirjoittamiset mukaan lukien. Ja myös koulusta valmistumisen jälkeen, kun aloin 2001 kirjoitella novelleja vakavissani, joista osa päätyi Elinkautiseen, joka ilmestyi tosiaan 9.8. 2005. Kautta Käärmeenpesän, mielipuolisen fantasiaprojektin, Sydänvarjon ja Valkoisen valon. + antologiat, Hullut akat ja muut. Ja ne sadat ja sadat lehtikirjoitukset, joita ehdin seitsemän vuoden taidekriitikon ja kolumnistin urallani tehdä. (Toivottavasti tulevaisuus tuo myös uusia töitä kirjallisuuteen/kirjoittamiseen liittyen, leivän lisäksi monipuolisuus on hyväksi kirjoittamiselle.)

Mutta etenkin Se, joka ei vielä elä muualla kuin minulla ja kustannustoimittajalla. Joka saattaa olla itsenäinen trilogian kolmas osa kahdelle edelliselle. Jota olen kutsunut Painovoiman sodaksi, Rauhaksi ja rangaistukseksi tai Karamazovin siskoksiksi, milloin miksikin. Rikos Alastalon salissa. Eniten pidän Anna Karamazovasta. Mikään noista ei kuitenkaan ole se työnimi, josta ylempänä tilitin. Ehkä.

Palaan. Ja palaamisiin. Nyt puristamaan vielä muutama 12-tuntinen päivä, ennen kuin voin pitää vähän kesälomaa...



Kaunista päivää sinulle, lukijani!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Värinää

Auringonpimennys, superkuu, uusikuu ja kevätpäiväntasaus lähekkäin, päällekkäin.

)O(

Olen ollut pitkään kiinni todella intensiivisessä kirjoitusprosessissa. Se siirtyy pian seuraavaan vaiheeseen, salaperäisesti ilmaistuna erilaiseen tapaan hahmottaa ko. tekstiä. Mikä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ehdin alkaa hengittämisen lisäksi esimerkiksi kirjoitella välillä tänne blogiinkin.

Myös ulkoasua pitää päivitellä. Paljon päiviteltävää maailmassa on taas vuonna 2015, monella eri tapaa ymmärrettynä.

Palaamisiin!