sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Syksy, staili, superego ja samhain

En ole kuollut, kadonnut, saati vaihtanut alaa. Tämä epäilemättä murskaa joidenkin unelmat, mutta näin on. En ole edes lopettanut tätä blogia, vaikka olen päivittänyt harvaan. Käytän huumetta nimeltä kirjoittaminen. Tripissäni on monia vaiheita vaihtelevassa järjestyksessä: taustatyö, luonnostelu, suunnittelu, kirjoittelu, editointi jne. Mutta nyt kirjoitan enkä vain kirjoita, eli siis kirjoitan-kirjoitan. Kyseinen vaihe on tunnetusti huumaavin ja vaarallisin ko. päihteen muoto. Enemmän tai vähemmän fiktiivistä proosaa vääntävänä kirjailijana se tarkoittaa minulle sitä, että todellisuuteni on vahvasti jakautunut maailmojen välille. Toisinaan muistan paremmin mitä hahmoilleni on tapahtunut viimeksi kuin mitä itse olen tehnyt eilen. 

Olen huomannut ei-julkisen minäni ulkoisen tyylin muuttuneen viime aikoina sellaiseksi, että jollen itse tietäisi sen olevan seurausta yllä mainitsemistani seikoista johtuvasta desorienaatiosta, saattaisin toisinaan epäillä onko ihan kaikki kotona. Tai siis ei tietenkään ole, koska olen kirjailija, mutta joka tapauksessa, olen havainnut kadulla haamuillessani olevani erittäin grunge chic. Tai ollaan rehellisiä ja jätetään siitä se chic pois. Tyylini on syntynyt siten, että kun menee kiireessä kauppaan juuri ennen sulkemisaikaa ja on kirjoittanut sisäasussaan koko päivän, siihen päälle pitää tunkea nopeasti kaikenlaista, koska ulkona on kylmempää kuin sisällä ja kauniisti sanottuna kotivaatteeni eivät ole kaikkein korrekteimpia ihmisten ilmoille.

Aloittaisin mielelläni monipuolisen tyyliblogin kulttuurialan kotityöläisille. Sellaisen, jossa vertaillaan mukavimpia ja hinta-laatu suhteeltaan parhaimpia (l. halvimpia) kotivaatteita, joissa kotieläimeltä taipuu niin taide kuin joogakin. Siis teoriassa mielelläni, jos olisin joku muu. Nimittäin minulla ja minulla menee tämä juttu niin, että Kirjailija Hanna-Riikka Kuisma näyttää miltä näyttää ja puhuu miten puhuu. Hän pitää kellarissa piilossa tämän otuksen, joka tekee duunit eikä esittele sen vaatteita, liikoja aatteitakaan eikä varsinkaan arkkua, jossa em. id nukkuu. Hän tarkistaa toki julkiset tekstit jopa näitä blogeja myöten, vaikka ei aina uskoisi. (Ei ehkä Twitteriä, ehkä pitäisi.)


x taustamusat: Lydia Lunch, Birthday Party, Bauhaus
x asia, joka pyörii paljon kirjoittamisen lisäksi mielessä: Lou Reedin kuolemasta on huomenna vuosi.


P.S. Yhteisblogissa enemmän tämän syksyn tunnelmista. Elokuussa kirjoitettua, mutta mikään ei ole muuttunut, tai no liuskojen määrä on onneksi lisääntynyt tarvittavissa määrin. 

P.P.S. Tajusin muuten juuri nyt, että seuraava bloggausvuoroni on ensi viikolla. Eli alkaa huomenna ja aikaa on ensi viikko. Ensi viikolla on Samhain, Kekri, Día de Muertos, Noche de Brujas, All Hallows Eve and Day, tunnetummalla nimellä Halloween. Naamiaisten sijasta olen silloin tavannut muistella edesmenneitä läheisiä. Vaikka huomenna tulee kuluneeksi vuosi henkilön kuolemasta, jonka läheisyys on ollut sangen yksipuolista ja idolisoivaa, niin silti. Mistäköhän mahdan kirjoittaa yhteisblogiin, mistäköhän...

P.P.P.S. Tai sitten avaudun jostain ihan muusta. Vuosi sitten en nimittäin pystynyt siihen, saa nähdä pystynkö vieläkään. Eikä tässä ole edes sarkasmia mukana toisin kuin silloin, kun saatoin reagoida julkisesti hivenen ylimitoitetusti suhteessa Derrickin kuolemaan. Sen salanimi oli kai joku Horst, mutta kyllä Derrick on Derrick ja näin on.

Edit. 30.-31.10. välinen yö eli P.P.P.P.S. Tai sitten en avaudu mistään em. yhteyteen tällä viikolla, koska migreeni ja stressi ja selkäjumi ja mahasärky ja töitä ja hajottaa! Toivottavasti joku vaihtaa mun kanssa vuoroa, koska haluan kyllä olla yhteisblogissa mukana. Nyt on pakko pitää yksi vapaapäivä, ehkä. Tai ainakin puolikas.