Hurjan vuoden loppupuolesta

2019 on ollut yksi elämäni kummallisimmista vuosista, ja olen kokenut erikoisia aikoja ennenkin. Ei siitä isompia, julkisesti esillä olleet asiat tunnettekin: Kerrostalon ilmestyminen, kirjan saama myönteinen huomio, kotitalon tulipalo, kesä sukulaisilla evakossa, lisähuomio, muutto, F-ehdokkuus ja lisä-lisähuomio. 15 minuuttia sellaista kadulla-huutelemis-julkisuutta myös minulle, eikä vain kirjalle.

Tämän tekstin aikaisemmassa versiossa kirjoitin hieman dramaattisesti, että ja nyt tulee hiljaista. Ja että olen odottanut sitä.

        Mutta ei se niin ole mennyt. En ole ehtinyt jäädä vielä joululomalle, jos sellaisia nyt kirjailijoilla edes on. Pakollinen koomapaussi sängyn pohjalla flunssan muodossa sotki jo kylliksi tämän kuun pakkaa. Ja ennen joulua on vielä ainakin yksi haastattelu ja kuvaukset Kerrostalon liepeiltä. On muutakin, pienempää ja isompaa, ja joka päivä pukkaa lisää siitä huolimatta, että osaan myös tarvittaessa sanoa ei. Mutta niistä myöhemmin.

Finlandia-ehdokkuudesta:

Kun kuulin vähän suurta yleisöä aikaisemmin, että F-palkinto ei osunut Kerrostalolle, nukahdin päiväunille useamman yön univajeen jälkeen. Näin unta suuresta sirkuksesta, jossa muiden esiintyjien tavoin hyppelin palavien vanteiden läpi, ajoin ympyrää yksipyöräisellä polkupyörällä ja tanssin trapetsilla. Ehdin herätä ennen kuin putosin permannolle.

Lupasin edellisessä bloggauksessa alkaa kirjoittaa tänne taas säännöllisesti. En tiennyt vielä silloin, että tulossa on viikot, jolloin ehdin hädin tuskin hengittää. Ja umpeen ahdetun aikataulun jälkeen kuvittelin eteen avautuvan tyhjyyden ja vapaan pudotuksen. Arkeen, elämään, uuden kirjan vastaanotettavaksi.

        Saahan sitä kuvitella, mutta elämällä on tapana tehdä itse omat suunnitelmansa, kuten minun olisi pitänyt tulipalon jälkeen muistaa, joten hetki menee vielä sitä luovaa avaruutta odotellessa.

Edessä siintää mm. sekalaisia kirjoitustöitä, keikkoja ja toivottavasti hyvin pian seuraavan romaanikäsikirjoituksen kesällä ja alkusyksystä käsin kirjoitetut muistivihkot, joista olen saanut naputeltua koneelle vasta osan.

        Uuden kodin pesänrakennusvaihekin on vielä vähän kesken, koska syksy oli jo ennen F-ehdokkuutta messuja keikkoja haastatteluja jne.

(Onneksi sain Satakunnan taidepalkinnon myötä rahaa mm. pesukoneeseen ja uuteen patjaan, niin ei ole katkera olo F-voiton rahapalkinnosta. Tai mistään muustakaan. Vielä kun ehtisi ostaa sen pesukoneen...)

Finlandia-kisan eri sarjoissa on voittajat, mutta ei yhtään häviäjää.

Eläminen maaliskuusta alkaen Kerrostalon kanssa on ollut kaistapäinen vuoristorata. Kirjasyksyni alkoi tällä kertaa keväällä ja jatkuu vielä talven hämärään. Eikä kirjan taru ohi ole. Mitään jatko-osaa en sille aio kirjoittaa (ainakaan kymmeneen vuoteen, tässä vastaus lukuisille kyselijöille), mutta kaikenlaista muuta on viritteillä. Kerrostalo jatkanee matkaansa monenlaisissa olomuodoissa. Lukekaa, kuunnelkaa, katselkaa mitä tapahtuu! Pidän kyllä kartalla talviuniltakin, jahka sinne asti pääsen.

Odotan kovasti, että saan peitellä hetkeksi julkisen Kirjailija Kuisman ullakolle lepäämään ja laskea villasukissa ja yöpaidassa, kahvikuppi kädessä kotona tallustelevan kirjailijan ulos kellarista. Irti pääsee nimittäin samalla myös arkiminä, joka käy kävelylenkeillä, venyttelee, laittaa ruokaa ja ahmii kirjoja sekä jalkalampun että kuun valossa. Se, joka kirjoittaa ensisijaisesti itselleen, koska haluaa niin.

Näen hämärään käpertymisessä toivoa ja pimeyteen vetäytymisessä himertävää valoa.

        Sanat tarvitsevat hiljaisuutta. Poissaoloa niin sosiaalisen median kuin salamavalojen välkkeestä.

        Yritän aluksi kirjoittaa mahdollisimman paljon päiväkirjaa, jotta muistan taas kuka ja missä olen. Nukun paljon, katselen paljon unia. Jos ne ovat painajaisia, on silläkin tarkoituksensa. Sitten, kun seuraava käsikirjoitus täyttää sekä valve- että uniaikani kokonaan, se on menoa taas, silkkaa nieleskeltyjen kirjainten ulos liekinheittimellä puhkumista.

(Kirjailija Kuismankin saa aina tarvittaessa houkuteltua meikeillä ja koruilla esiin, hän on hyvin pirteä ja aina valmiina. Silloinkin, kun en itse jaksaisi olla.)

♡

Niin ja kiitos kaikille, kaikesta. Rakastan elämää vuosi vuodelta enemmän, mitä sitä valehtelemaan.

        Auringonvaloa jokaisen mieleen koko pimeän talven yli!

♡

P.S. Ohessa vielä kerran Antti Rastimon ottama Kirjasäätiön virallinen Finlandia-ehdokasmuotokuva. Sen myötä rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille, mikäli en sitä ennen satu tänne kirjoittamaan!

(c) Antti Rastimo

Kirjailija tavattavissa ja pari muuta juttua

Ennen kuin aktivoin blogini alkamalla kirjoitella sitä sun tätä kerran pari kuukaudessa, pitää sanoa pari sanaa parista asiasta.

Kesäni alkoi pärähtäen 15.5. ja on onneksi pikku hiljaa lopuillaan. Olen puhunut siitä jo monessa yhteydessä, mutta itse tapahtumasta voi lukea vaikka täältä.

Siitä ei ole tähän paljoakaan avauduttavaa, muuta kuin että raju juttu, kun oli juuri kertonut valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä nuoruuden asunnottomuusjaksoistaan, jolloin tuli nukuttua kaverien sohvalla tai sukulaisten peräkammarissa. Vähän hymähdellen, että no se oli sitä epätasapainoista ja sekavaa aikaa joskus kauan sitten. Ja sen jälkeen viikon sisällä menettää kotinsa ja joutuu kuukausiksi limboon, jolloin ei tiedä juuri mistään juuri mitään.

Kerrostalon PR-hommat ja (tietenkin, aina) kirjoittaminen ja uuden projektin suunnitteleminen pitivät arkirutiinien ja läheisten ohella päivä kerrallaan pinnalla niin, etten pulahtanut veden alle ja lakannut hengittämästä. Lisäksi asiaan liittyi monta onni onnettomuudessa -juttua, mutta hurja, hullu kesä silti kaikkinensa. Koko vuosi on ollut ääripäitä täynnä. Vähän kuin nanosekunniksi tasaisuuden illuusion makuun päässyt elämäni tiivistettynä yhteen vuoteen. Siten, että älä nyt hei kuitenkaan unohda olla kiitollinen perusasioista. Kuten siitä, että olet elossa ja voit istuskella parvekkeella juomassa kahvia ja katselemassa miten puiden lehdet värisevät tuulessa.

Palaneessa talossa oli pakko pitää aina verhoja kiinni, koska vastapäätä oli hotelli. Se voi kuulostaa jännittävältä Takaikkuna-kokemukselta, mutta ei ollut. Ainakaan, kun meni esimerkiksi aamulla hakemaan kahvia ja ulos vilkaistessaan näki karvaisen miehen makaavan rähmällään sängyllä paljas perse paistaen. Saati silloin, kun santsasi kahvia, ja mies unissaan kääntyi... Ei. Ei heti aamulla.

Täältä näkyy kirjoittaessa puiden lisäksi lähinnä taivas ja linnut niin kuin pitääkin.

Juuri nyt ei oikeastaan mikään ilahduta enempää kuin koti. Tätä kunnioittaa ja vaalii eri tavalla kuin mitään aineellista aikoihin. Koti on minulle pyhä paikka. Kaukana menneisyydessä on kokemuksia, joiden vuoksi tiedän, että turvallinen ja mukava koti on ylellisyys, jota kaikilla ei ole.

Yllättävän paljon oli sanottavaa siihen nähden, että mainitsin ylempänä, että ”siitä ei ole tähän paljoakaan sanottavaa”. Kaikki on suhteellista. Huomaan välillä ajattelevani, että kirjoitetaas päiväkirjaan muutama sivu, ja havahdun muutamaa tuntia ja kymmeniä sivuja myöhemmin. Olen siis juuri oikeassa mielentilassa aloittamaan kunnolla sekä uutta romaania että jatkamaan paria sivuprojektia, joiden pitää olla nopeammin valmiina, mutta kaikesta siitä lisää paljon myöhemmin.

Pitäisikö sanoa Kerrostalosta jotakin? En nyt ainakaan tähän postaukseen linkitä, mitä kaikkea huomiota romaani on saanut osakseen. Täällä on joitakin nostoja. Ja jos kiinnostaa tarkemmin, linkkejä juttuihin on enemmän kirjailijasivullani. Iso osa tähän asti ilmestyneistä arvioista, kritiikeistä ja henkilöhaastatteluista löytyy sieltä. Etenkin, jos skrollaa maaliskuuhun asti, jolloin kirja ilmestyi. (En nyt ainakaan tähän postaukseen sisältää option, että teen sen vielä myöhemmin. Tai olen tekemättä. Saa nähdä.)

Ensisijaisesti kuitenkin bloggaan tänään siksi, että laitan tähän seuraavien kirjailijavierailujen varmistuneet päivät. Päivitän listaa, kun uusia juttuja tulee.

24.9. Hämeenlinnan pääkirjaston auditorio

     klo 17.30-18.30

5.10. Turun Kirjamessut

     klo 14.40-15 Onerva-lava

     klo 15.00 Kirjojen signeeraus Liken/Otavan osastolla

10.10. Vuosaaren kirjasto, Helsinki

     klo 18-19.00

24.10. torstai, Helsingin Kirjamessut
     klo 11.30 Liken/Otavan osastolla haastateltavana Kerrostalosta
     klo 13.00 Punavuori-lavalla Kerrostalo ja Suvi Vaarlan Westend

Lista päivittyy.

★

Näkemisiin, kokemisiin, lukemisiin.