Yritin
äsken etsiä netistä, mitä unet haarukoista tarkoittavat. Alitajuntani on ollut jotenkin niin ällöttävästi
synkronisiteetissa länsimaisen kulttuurin ja psykoanalyyttisen
syväpsykologian kanssa, että olen nuoresta iästä alkaen löytänyt
unilleni pelottavan osuvat merkitykset tulkintaoppaista. Nyt ei
mitään sinne päinkään, mikään ei osu.
Olen
sanonut, että edellinen romaanini Viides vuodenaika oli projekti,
jolla halusin manata omien demonieni lisäksi itsestäni ulos
liiallisen kiinnittymisen länsimaisiin, psykoanalyyttisiin
ajattelumalleihin. Ehkä onnistuin, koska uneni ovat olleet erilaisia
kuin ennen.
Näin
toissayönä unta Australiasta, mihin ei tarvitse etsiä syitä,
vaikka jokin sivusto tarjosikin ”down under”-nimestä selityksen, että se on vihje, jonka mukaan pitäisi keskittyä enemmän
alitajuisiin viesteihin. En usko, koska minulle tulee Down Underista
mieleen DU, eli porilainen kauan sitten edesmennyt lihatiskiyökerho,
jossa tuli biletettyä räkä poskella, mutta ei
nyt mennä siihen.
Olen katsellut iltaisin ennen nukahtamista Australian MasterChefiä, millä varmasti on osuutensa. Asiaan vaikuttavat myös kuluneen kuukauden kolme koskettavinta kulttuurikokemusta: Nick Caven kaikkia henkisiä kerroksiani hyvällä tavalla järkyttänyt keikka Pori Jazzeilla muutama päivä sitten, Hannah Gadsbyn nauruun ja kyyneliin saanut Netflixin stand up -taltiointi Nanette ja Showtimen minisarja Patrick Melrose.
Olen katsellut iltaisin ennen nukahtamista Australian MasterChefiä, millä varmasti on osuutensa. Asiaan vaikuttavat myös kuluneen kuukauden kolme koskettavinta kulttuurikokemusta: Nick Caven kaikkia henkisiä kerroksiani hyvällä tavalla järkyttänyt keikka Pori Jazzeilla muutama päivä sitten, Hannah Gadsbyn nauruun ja kyyneliin saanut Netflixin stand up -taltiointi Nanette ja Showtimen minisarja Patrick Melrose.
Kaikki
kolme kietoutuvat toisiinsa mielessäni. Nick Cave ja Hannah Gadsby
ovat australialaisia. Hannah Gadsby ja Patrick Melrose käsittelevät mm. lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Patrick
Melrosella ja Nick Cavella on ollut nuoruudessaan heroiiniongelma ja niin edelleen. Tiedän tietenkin, että Benedict Cumberbatchin tulkitsema Patrick Melrose on käsikirjoitettu hahmo. Itkin silti.
Olisin itkenyt, vaikka taustana ei olisi ollut kenenkään omia kokemuksia.
Sarja
perustuu Edward St Aubynin omaelämänkerrallisiin kirjoihin, joihin en ole vielä tutustunut. Aion lukea Loistavan tulevaisuuden ja ehkä kääntämättömiä
kirjoja englanniksi heti, jahka saan Sara Stridsbergin Valerie Solanasista
kertovan Unelmien tiedekunnan loppuun. Ja pari muutakin kirjaa,
esimerkiksi Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään
nopeammin.
Katsoin viime yönä tiesmonennettako kertaa True
Detectiven ykköskautta ennen nukkumaanmenoa Australian MasterChefin
sijasta. En tiedä, mihin se liittyy. Tuntuu, että johonkin. Ehkä intensiivinen kirjoituskausi saa kaiken merkitystiheäksi.
Mutta
vielä asiaan: Kyllä, Nick Caven & Bad Seedsien kiertue nyt,
Hannah Gadsbyn Nanette ja Patrick Melrose -sarja liittyvät toisiinsa
monin tavoin, mutta ehkä olennaisin yhteys on rikas tunteiden kirjo
ja nopea, taitavasti rakennettu ja uskottava tunnetilojen vaihtelu
äärilaidasta toiseen. Raivo, suru, herkkyys ja musta huumori ovat
kaikissa läsnä yhdessä ja erikseen. Hitaista ristivalotuksista hypätään äkillisiin
leikkauksiin, teemat ja tunteet kieppuvat spiraalina esiin uudestaan ja uudestaan
joko vaimeampina, voimakkaampina tai muuntuneina. Kyse on jännitteen
ylläpitämisestä ja kokonaisuuden rakentamisesta fragmenteista, siitä että pystyy pitämään palasista kiinni.
En
muista, näinkö unta palapelista vai ajattelinko sitä.
Nick Cavella, Hannah Gadsbylla ja Patrick Melrosea
esittävällä Benedict Cumberbatchilla on kaikilla esiintyjinä
harvinaisen väkevä läsnäolon kyky. Se on minulle tärkeää sekä kulttuurin kokijana että tekijänä.
∞
Ks.
♥ Nick
Cave: koko tuotanto,
mutta etenkin juuri nyt Skeleton Tree ja Push
the Sky Away
♥ Hannah
Gadsby: Nanette, Netflixissä
♥ Patrick
Melrose, minisarja, katsoin HBO Nordicista.