maanantai 23. heinäkuuta 2018

Haarukat unessa ja Nick Cave Porissa


Yritin äsken etsiä netistä, mitä unet haarukoista tarkoittavat. Alitajuntani on ollut jotenkin niin ällöttävästi synkronisiteetissa länsimaisen kulttuurin ja psykoanalyyttisen syväpsykologian kanssa, että olen nuoresta iästä alkaen löytänyt unilleni pelottavan osuvat merkitykset tulkintaoppaista. Nyt ei mitään sinne päinkään, mikään ei osu.

Olen sanonut, että edellinen romaanini Viides vuodenaika oli projekti, jolla halusin manata omien demonieni lisäksi itsestäni ulos liiallisen kiinnittymisen länsimaisiin, psykoanalyyttisiin ajattelumalleihin. Ehkä onnistuin, koska uneni ovat olleet erilaisia kuin ennen.

Näin toissayönä unta Australiasta, mihin ei tarvitse etsiä syitä, vaikka jokin sivusto tarjosikin ”down under”-nimestä selityksen, että se on vihje, jonka mukaan pitäisi keskittyä enemmän alitajuisiin viesteihin. En usko, koska minulle tulee Down Underista mieleen DU, eli porilainen kauan sitten edesmennyt lihatiskiyökerho, jossa tuli biletettyä räkä poskella, mutta ei nyt mennä siihen.

Olen katsellut iltaisin ennen nukahtamista Australian MasterChefiä, millä varmasti on osuutensa. Asiaan vaikuttavat myös kuluneen kuukauden kolme koskettavinta kulttuurikokemusta: Nick Caven kaikkia henkisiä kerroksiani 
hyvällä tavalla järkyttänyt keikka Pori Jazzeilla muutama päivä sitten, Hannah Gadsbyn nauruun ja kyyneliin saanut Netflixin stand up -taltiointi Nanette ja Showtimen minisarja Patrick Melrose.

Kaikki kolme kietoutuvat toisiinsa mielessäni. Nick Cave ja Hannah Gadsby ovat australialaisia. Hannah Gadsby ja Patrick Melrose käsittelevät mm. lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Patrick Melrosella ja Nick Cavella on ollut nuoruudessaan heroiiniongelma ja niin edelleen. Tiedän tietenkin, että Benedict Cumberbatchin tulkitsema Patrick Melrose on käsikirjoitettu hahmo. Itkin silti. Olisin itkenyt, vaikka taustana ei olisi ollut kenenkään omia kokemuksia.

Sarja perustuu Edward St Aubynin omaelämänkerrallisiin kirjoihin, joihin en ole vielä tutustunut. Aion lukea Loistavan tulevaisuuden ja ehkä kääntämättömiä kirjoja englanniksi heti, jahka saan Sara Stridsbergin Valerie Solanasista kertovan Unelmien tiedekunnan loppuun. Ja pari muutakin kirjaa, esimerkiksi Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Katsoin viime yönä tiesmonennettako kertaa True Detectiven ykköskautta ennen nukkumaanmenoa Australian MasterChefin sijasta. En tiedä, mihin se liittyy. Tuntuu, että johonkin. Ehkä intensiivinen kirjoituskausi saa kaiken merkitystiheäksi.

Mutta vielä asiaan: Kyllä, Nick Caven & Bad Seedsien kiertue nyt, Hannah Gadsbyn Nanette ja Patrick Melrose -sarja liittyvät toisiinsa monin tavoin, mutta ehkä olennaisin yhteys on rikas tunteiden kirjo ja nopea, taitavasti rakennettu ja uskottava tunnetilojen vaihtelu äärilaidasta toiseen. Raivo, suru, herkkyys ja musta huumori ovat kaikissa läsnä yhdessä ja erikseen. Hitaista ristivalotuksista hypätään äkillisiin leikkauksiin, teemat ja tunteet kieppuvat spiraalina esiin uudestaan ja uudestaan joko vaimeampina, voimakkaampina tai muuntuneina. Kyse on jännitteen ylläpitämisestä ja kokonaisuuden rakentamisesta fragmenteista, siitä että pystyy pitämään palasista kiinni.
En muista, näinkö unta palapelista vai ajattelinko sitä.

Nick Cavella, Hannah Gadsbylla ja Patrick Melrosea esittävällä Benedict Cumberbatchilla on kaikilla esiintyjinä harvinaisen väkevä läsnäolon kyky. Se on minulle tärkeää sekä kulttuurin kokijana että tekijänä.


Ks.
♥ Nick Cave: koko tuotanto,
mutta etenkin juuri nyt Skeleton Tree ja Push the Sky Away
♥ Hannah Gadsby: Nanette, Netflixissä
♥ Patrick Melrose, minisarja, katsoin HBO Nordicista.