Pidin
eilen vapaapäivän. Pakko, oli varaa tai ei. Jumalakin lepäsi yhden päivän viikosta, en tosin tiedä olisiko kannattanut. Hän olisi voinut ehkä jatkaa projektiaan vielä muutaman viikon lisää. Enkä nyt vertaa tässä itseäni Jumalaan, mutta.
Jumalat sikseen, olin kirjoittanut itselleni
muistiinpanon, että bloggaa minfosta ja siitä miten löysit
lapsena monta vuosikertaa vanhoja Alibeja ja luit ne kaikki ja
pelkäsit hysteerisesti pyöräkellarien naamariraiskaajaa,
koska lukiessasi ne olit ehkä kymmenen ja muistit hyvin tapauksen
ajalta, kun olit ehkä viisi ja vanhusnaamariin sonnustautunutta
raiskaajaa etsittiin lööpeissä ja luit hoitopaikassa Alibia ja
kysyit, mikä on raiskaus, mutta sillä kertaa olit harvinaista kyllä
sen verran turvallisen aikuisen seurassa, että sinulle ei selitetty
sitä liian seikkaperäisesti, vaikka saitkin lukea Alibia. Tuon muiston taustalla
soi väkevästi sekä Kake Randelin että Matti ja Teppo.
No
en todellakaan kirjoittanut itselleni tuollaista muistiinpanoa. Enkä
sitä, että minulla on ollut viime aikoina pakkomielteitä kuunnella
joitakin biisejä tieskuinkamontakertaa putkeen ilman erityistä
syytä. Tai miten niin viime aikoina, on aina ollut, mutta kuitenkin. En sentään ole lähtenyt niin rankoille linjoille kuin "poikakaverini" kun olin hädin tuskin 13, joka oli nauhoittanut ysikympin kasetin täyteen pelkkää Wind of Changea. Scorpions on hauskaa musaa nykynäkökulmasta katsottuna, mutta vittu että vihaan sitä biisiä.
Niin niistä biiseistä nyt. Yksi oli taannoin Rihannan Bitch Better Have My Money, joka soi kuuntelemisen lisäksi ainakin kuukauden päässä, vaikka kukaan ei todellakaan ole minulle velkaa, olisikin. Toinen on ollut Stevie Wonderin Living For The City. Olen myös ajoittain kuunnellut repeatilla esim. Julma Henrin Easy Rideria melkein niinku 70206-biisiä vuosikymmen sitten, itsestäänselvistä syistä. Britneyn Work Bitch on jotain, mitä pitäisi kuunnella, koska on kosolti hommia, vaikka en tarvitsekaan hot bodya tai Maseratia per se. Niin tai jälkimmäisen voisinantaa myydä jollekin.
Niin niistä biiseistä nyt. Yksi oli taannoin Rihannan Bitch Better Have My Money, joka soi kuuntelemisen lisäksi ainakin kuukauden päässä, vaikka kukaan ei todellakaan ole minulle velkaa, olisikin. Toinen on ollut Stevie Wonderin Living For The City. Olen myös ajoittain kuunnellut repeatilla esim. Julma Henrin Easy Rideria melkein niinku 70206-biisiä vuosikymmen sitten, itsestäänselvistä syistä. Britneyn Work Bitch on jotain, mitä pitäisi kuunnella, koska on kosolti hommia, vaikka en tarvitsekaan hot bodya tai Maseratia per se. Niin tai jälkimmäisen voisin
Kiireinen
työvaihe siis, silti olen ehtinyt lukea tosi paljon kirjoja, mikä lienee järkevämpää
välillä kuin lukea esim. just minfoa, päihdelinkkiä tai
vauvafoorumeja vapaahetkinä ns. ironisesti eli vähemmän ironisesti kuin haluaisin. Siihen se alussa mainitsemani
muistiinpano liittyi. Että kun on ollut Storytelia ja Bookbeatia, on
tullut luettua kirjoja ne vapaa-ajat, mitkä yleensä selaa netissä
kaikkea käsittämätöntä paskaa. Ei sillä, että en olisi silti
ehtinyt shitpostaamaankin, mutta ei siitä sen enempää.
Alkoholiton, lapseton ja semisti
ystävätön elämä takaa sen, että hypomaanisimpinakin työjaksoina
jää aikaa tehdä jotain muutakin. Ja onhan se ollut nastaa esim. kävelylenkeillä, venytellessä, tiskatessa tai muuten vaan
siivoillessa "lukea" kirjaa. On tullut myös luettua ja kuunneltua
kamaa laidasta laitaan, sellaisiakin kirjoja, jotka muuten jäisivät
kirjaston tai kaupan hyllyyn. Ja olen lukenut enemmän kohu-uutuuksia kuin koskaan, sillä yleensä olen ollut kirjastojonojen tai aletarrojen armoilla, jolloin on ollut aina vähän sellainen olo, että on vuoden jäljessä kirjallisista puheenaiheista.
Enköhän silti ensi-ihastuksen jälkeen palaa taas lukemaan myös hädin tuskin kirjaston varaston pimeimmästä nurkasta löytyvää hämärää kamaa, mutta joo, 2018 löysin sähkökirjat. Olen aina ollut teknologian aallonharhalla.