Pidin
tällä viikolla vähän kesälomaa. Se alkoi parin vuorokauden
nukkumisellla ja ajautui perjantaina sydänfilmiin ja kaikenlaisiin
kokeisiin, joita jatketaan vielä huomenna. Sydänfilmistä ei tullut
onneksi kauhuelokuvaa, kuten yksi tuttava huomautti. Sydän esiintyi
kuulemma erittäin edukseen. Ei poseerannut liikaa, oli energinen,
mutta tarpeeksi rauhallinen ja vakaa.
Kehoani
tarkasteltiin kaikenlaisilta kanteilta, vaikka valitin aluksi vain
pientä kurkkukipua ja uupumusta. Menin kurkkukivusta lääkäriin
siksi, että viime vuonna sain keuhkokuumeen (tarkalleen ottaen
pneumonian sijasta pleuriitin, eli keuhkopussin tulehduksen, eli
minulla oli nestettä keuhkossa), koska en mennyt pitkän kurkkukivun
jälkeen ajoissa lääkäriin. Keuhkotkin ovat nyt hyvin.
Happisaturaatiota katsottaessa hoitajat poistivat kynsilakan
vasemmasta keskisormestani, koska laite ei mitannut kynsipanssarini
läpi. Nieluviljely otettiin käyttäen lapsille suunnattua
vaaleanpunaista ”karamellinmakuista” lastaa, joka ei maistunut
karamellilta.
Menen huomenna
vielä antamaan verta lukuisia putkiloita, ja sitten katsellaan taas
eteenpäin. Jätän tietenkin kertomatta, miksi minua tutkiskellaan
noin tarkasti, vaikka väitän menneeni lääkäriin nuhan takia, vai
oliko se flunssan vai kurkkukivun; päänsäryn? Ei kannata koskaan
ottaa kovin vakavasti, mitä sanon blogeissa itsestäni. Olenhan
ammattisepittäjä.
Ja
myös erittäin tunnollinen sairastaja, tulen kipeäksi aina
lomillani.
★
Minun
piti kirjoittaa jotakin kaunista tämän päivän
syyspäiväntasauksesta ja siitä, kuinka kirkas melkein täysi kuu
oli viime yönä. Jotakin siiirtymäriiteistä viime viikon apurahan
julkistuksen, hypomaanisen kirjoittamisen ja siihen liittyen vielä
työn alla olevan romaanikäsikirjoitukseni suhteen. Ehkä myrskystä,
joka ei tosin voi olla kovin romanttinen, jos sen nimi on Mauri.
Sen
sijaan jatkan vielä hetken sekä sairastamista että lomaani. En
kesällä pitänyt kolmea päivää pidempää taukoa työstä. Oli
jonkinlaista masokismia kirjoittaa +35℃-keleillä tilassa, jossa ei
ollut ilmastointia. Jo sinällään, mutta vielä kohtauksia, jotka
olivat rankkoja ja vaativat sekä perehtymistä että eläytymistä
epämiellyttävinä pidettyihin asioihin. Ja joidenkin fibromyalgia
rakastaa kovia helteitä, minun vihaa.
Tulen
olemaan työn alla olevan romaanin ja kirjoittamisen suhteen
vereslihalla vielä jonkin aikaa. Olen ihoton ja suuntautunut täysin
kohti sitä hetkeä, jolloin luen viimeiset taittovedokset viimeisen
kerran ja romaanikäsikirjoituksesta tulee kirja. Jotakin, mikä elää
minusta irrallaan.
On
erikoista sanoa juuri tänään, syyspäiväntasauksena, että olen
auki kevään tulla, mutta niin se on. Kirjoittaminen ja romaanin
työstäminen on kuin putki, josta pulpahtaa ulos kirjan ilmestyttyä.
Ehtii tosin tuskin ottaa hengähdystäkään, koska seuraava putki
odottaa jo.
