tiistai 4. joulukuuta 2018

Kerrostalo maaliskuussa

En ole ehtinyt kirjoittaa tänne, koska romaaniprosessin viimeistely on ollut niin tiivistä. Sellaisena se tulee varmasti jatkumaan vielä tovin. Tässä välissä on kuitenkin ehtinyt ilmestyä kustantamon katalogi, jossa on uuden kirjan ensiesittely, kirjan kansi ja uudet kirjailijakuvat.


ks. katalogin sivu 8




kansi Tommi Tukiainen / LIKE



Jatkan heti blogikirjoittelua vähintään kerran kuukaudessa, kun on vähän rauhallisempaa. Tilaa muillekin ajatuksille kuin kuvitteelliselle lähiölleni. Tämä syksy ei ole ollut kaikkein helpoin, ja sitten havahduin jo siihen, että on talvi.


Kevättä odotellessa, ja mielen aurinkoa jokaiselle!

☀️

P.S. Romaanin genrehän on lähiönoir.



sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Syyspäivä, sydänfilmi ja kevään kirja


Pidin tällä viikolla vähän kesälomaa. Se alkoi parin vuorokauden nukkumisellla ja ajautui perjantaina sydänfilmiin ja kaikenlaisiin kokeisiin, joita jatketaan vielä huomenna. Sydänfilmistä ei tullut onneksi kauhuelokuvaa, kuten yksi tuttava huomautti. Sydän esiintyi kuulemma erittäin edukseen. Ei poseerannut liikaa, oli energinen, mutta tarpeeksi rauhallinen ja vakaa.
Kehoani tarkasteltiin kaikenlaisilta kanteilta, vaikka valitin aluksi vain pientä kurkkukipua ja uupumusta. Menin kurkkukivusta lääkäriin siksi, että viime vuonna sain keuhkokuumeen (tarkalleen ottaen pneumonian sijasta pleuriitin, eli keuhkopussin tulehduksen, eli minulla oli nestettä keuhkossa), koska en mennyt pitkän kurkkukivun jälkeen ajoissa lääkäriin. Keuhkotkin ovat nyt hyvin. Happisaturaatiota katsottaessa hoitajat poistivat kynsilakan vasemmasta keskisormestani, koska laite ei mitannut kynsipanssarini läpi. Nieluviljely otettiin käyttäen lapsille suunnattua vaaleanpunaista ”karamellinmakuista” lastaa, joka ei maistunut karamellilta.
Menen huomenna vielä antamaan verta lukuisia putkiloita, ja sitten katsellaan taas eteenpäin. Jätän tietenkin kertomatta, miksi minua tutkiskellaan noin tarkasti, vaikka väitän menneeni lääkäriin nuhan takia, vai oliko se flunssan vai kurkkukivun; päänsäryn? Ei kannata koskaan ottaa kovin vakavasti, mitä sanon blogeissa itsestäni. Olenhan ammattisepittäjä.
Ja myös erittäin tunnollinen sairastaja, tulen kipeäksi aina lomillani.
Minun piti kirjoittaa jotakin kaunista tämän päivän syyspäiväntasauksesta ja siitä, kuinka kirkas melkein täysi kuu oli viime yönä. Jotakin siiirtymäriiteistä viime viikon apurahan julkistuksen, hypomaanisen kirjoittamisen ja siihen liittyen vielä työn alla olevan romaanikäsikirjoitukseni suhteen. Ehkä myrskystä, joka ei tosin voi olla kovin romanttinen, jos sen nimi on Mauri.
Sen sijaan jatkan vielä hetken sekä sairastamista että lomaani. En kesällä pitänyt kolmea päivää pidempää taukoa työstä. Oli jonkinlaista masokismia kirjoittaa +35-keleillä tilassa, jossa ei ollut ilmastointia. Jo sinällään, mutta vielä kohtauksia, jotka olivat rankkoja ja vaativat sekä perehtymistä että eläytymistä epämiellyttävinä pidettyihin asioihin. Ja joidenkin fibromyalgia rakastaa kovia helteitä, minun vihaa.
Tulen olemaan työn alla olevan romaanin ja kirjoittamisen suhteen vereslihalla vielä jonkin aikaa. Olen ihoton ja suuntautunut täysin kohti sitä hetkeä, jolloin luen viimeiset taittovedokset viimeisen kerran ja romaanikäsikirjoituksesta tulee kirja. Jotakin, mikä elää minusta irrallaan.
On erikoista sanoa juuri tänään, syyspäiväntasauksena, että olen auki kevään tulla, mutta niin se on. Kirjoittaminen ja romaanin työstäminen on kuin putki, josta pulpahtaa ulos kirjan ilmestyttyä. Ehtii tosin tuskin ottaa hengähdystäkään, koska seuraava putki odottaa jo.