Tänä keväänä valossa kylpevät räikeänvihreät lehdet
puissa ovat liikaa. Kaipaan talvisia oksia, graafisia piirtymiä.
Katson kulkiessani maahan ja pakenen kirkuvansinistä taivasta, liian keltaisia voikukkia. En huomaa suut ammollaan toljottavia mainoksia, jotka ovat valmiina syömään ja pureskelemaan, hypnotisoimaan sen, joka katsoo vahingossa niiden Medusan-silmiin.
Katson kulkiessani maahan ja pakenen kirkuvansinistä taivasta, liian keltaisia voikukkia. En huomaa suut ammollaan toljottavia mainoksia, jotka ovat valmiina syömään ja pureskelemaan, hypnotisoimaan sen, joka katsoo vahingossa niiden Medusan-silmiin.
Näen pienen kirjelappusen, joka on
liimautunut jalkakäytävälle kymmenten, tuhansien askelten alle. Tahran, jonka
muoto muuttuu mielentilan mukaan. Höyhenen, joka on pudonnut mustan enkelin
siivestä juuri minun jalkojeni eteen.
***
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti