maanantai 29. lokakuuta 2012

Marrasuhri ja taikatalviaika

Nyt, nyt, nyt, pian viimeinen rutistus ja loppukiri, toivon mukaan jo helmikuussa ilmestyvälle romaanille. Marraskuuksi vajoan täysin uppeluksiin käsikirjoituksen sisään, hengitän samaan tahtiin hahmojen kanssa, näen samoja unia, elän tarinan sanoissa ja ajattelen tekstin kielellä. 

Kummallisissa kunnallisissa vaaleissa nukkuvien puolue voitti. Moni äänestää mieluummin kuka tanssii tähtien kanssa tai heiluttaa peittoa BB-talossa. Toisaalta en ihmettele. On helpompaa elää muiden elämää kuin omaansa. Paeta kuviin ja illuusioihin, keltaisen lehdistön naurutalojen vääristäviin peileihin, tv:n heijastelemiin valoihin. Vaikka mitä muuta politiikka on kuin peliä, väitellään studiossa muodon vuoksi ja kun valot sammuvat, naureskellaan kabineteissa yhdessä.

Kyllä minussa on puoli, joka haluaa uskoa että on vielä ihmisiä, joille sellaiset termit kuin oikeudenmukaisuus ja samanarvoisuus ovat muutakin kuin tyhjiä sanoja, retoriikkaa, jolla pyritään ostamaan itselle hyötyä. Minussa on puoli, joka uskoo siihen. Että on vielä ihmisiä, ehkä poliitikkojakin, joille hyvyys tarkoittaa muutakin kuin pätevyyttä jossain asiassa. Muista puolista ei tässä sen enempää.

Jos pimeyden määrä maailmassa on vakio ajassa kuin ajassa, kuinka on valon laita?

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti saavat nettivaalit aikaan seuraaviin vaaleihin mennessä. Johan muuttuu siitä meno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä se niin iso vaiva ole uurnilla käydä, varsinkaan nykyään, kun ennakkoäänestys on kaupoissa ja kirjastoissa. Mutta jokainen tavallaan & henkilökohtainen asia, en kannata äänestyspakkoa.

      Poista