Yöllistä jaarittelua (Night time is the right time)

En tiedä onko säälittävää vai huvittavaa, että olen sellaisessa vaiheessa elämääni, jolloin minulla on kaapissa yrttiteesekoituksia nimeltä AntiStress ja Laihduttajan paras ystävä. 

Vaikka en varsinaisesti laihduta, koska jos laihdutan, "onnistun" siinä ja minusta tulee sairas ja anorektinen, vielä sairaampi kuin nyt. Olen siitä huolimatta tavallaan aina "laihdutuskuurilla", elämäntapana, kuten kai jokainen suomalainen, paitsi muutamat miehet, jotka kantavat kadehdittavalla ylpeydellä makkaralla ja keskioluella kasvatettuja tynnyrimahojaan. 

Niin ja luonnostaan laihat, joiden luontaista laihuutta aina salaa epäilen, tavalla, jonka ymmärtävät ainoastaan muut aikuiset, jotka ovat olleet lapsena läskejä. Mikä minun lapsuudessani tarkoitti sitä, että kehossa oli ylipäänsä rasvaa. Keskivertojen nykylapsosten rinnalla olin hoikka tyttö. Tai ainakin ihan normaali siltä osin, en muuten.

Ja jotta kukaan ei käsitä väärin, minulle on aivan sama ovatko lapset laihoja, lihavia tai jotain siltä väliltä, kunhan ovat mahdollisimman onnellisia. 

Minun piti teelaatikkojen ja -pussukoiden innoittamana kirjoittaa jotain näpsäkkää ja harmitonta varhaiskeski-ikäisyydestä, mutta en ehdi vältellä työtä tämän enempää. Pitää kirjoittaa arvostelu ja viimeistellä novelli, vaikka päässä veitsenterät soittelevat epävireisiä viuluja ja hengenahdistus on runollisen, koomisen tuberkuloottista.

P.S. Katulamput asfalttipora hissin rikkinäinen valo, imurin ääni joka työntyy sukkapuikkona korvasta korvaan ja vie aivot mukanaan, pää jää tyhjäksi. Hento kuori kuin linnun muna.

P.P.S. Allekirjoita adressi Porin ensi- ja turvakodin säilymisen puolesta TÄÄLLÄ! 

Perhesurmien ja lasten kidutusuutisten aikakautena turvakotitoiminta ja lastensuojelu ovat viimeisiä kohteita, joista tulisi säästää!