Kirjailijavieraana

Olen tällaisessa tapahtumassa vieraana ensi keskiviikkona. Eli 3.10., Ravintola Kirjakauppa, Antinkatu 10, Pori. Klo 19 alk. 
"Tapahtuman teemana on tekijä ja tuotanto sekä taiteen brändäys ja brändittömyys. Ohjelmassa on keskusteluja, lukudraamaa ja live-musiikkia."

Aiheen tiimoilta oli myös tämän päivän Satakunnan Kansassa kiva haastattelu. 
Huh, tulee kiireinen viikko. Monta deadlinea ja kaikenlaista henk.koht. sälää... Kun illat tästä pimenevät ja ilmat vielä kylmenevät, pitää myös teutaroida keväällä ilmestyvän kirjan parissa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kuinka pian on nyt?

Ahdistava aamu. Näin unta että olin hereillä, mutta en ollut enkä päässyt unesta pois. Siitä, jossa olin hereillä. Sitä kesti ehkä tunnin, tuntui vuorokaudelta.
   Avasin tietokoneen eikä kenenkään b-ö-luokan julkkiksen elämässä vaikuta tapahtuneen mitään skandaalimaista. BB:a en seuraa, joten niitä ei lasketa. Joku voisi sanoa että get a life, mutta mun mielestä on parempi, että vilkaisee netistä onko kukaan tuntematon häpäissyt itseään törkeästi kuin että keräilee muistikuvia, lukee tekstiviestejä ja yrittää itse päätellä onko eilen häpäissyt itseään. Ja kun on, ei ole ihan varma kuinka törkeästi. 
  Eli mulla oli joskus ns. life, hintaa siitä makselen muodossa tai toisessa yhä ja kauan.

Silleen kun presidentti on työ, niin mäkin olen. Välillä 24/7, välillä 0. Tänään on selvästi se 0. Eiku vilkaisin mä yhtä julistetta, johon liittyvästä asiasta lähipäivinä lisää. Olisi aika härskiä väittää sitä vilkaisua työksi. Mulla oli tänään muutama henk.koht. asia hoidettavana ja hoisin ne jo. Ehkä.
  En viitsisi virkata, kun tein pipon eilen. Ja edellispäivänä. Aina voisi siivota, jos jaksaisi. En ehkä jaksa, koska (xx-sensuroitu-xx). 

Jaarittelen taas hermostuneesti hermostuneena, nakutan näitä näppäimiä, koska puolen vuoden sisällä ja jälkeen tapahtuu kaikenlaista, työn suhteen ja henkilökohtaisen elämän enkä malta odottaa, koska olen kontrollifriikki ja jos nyt olisi vuosi tästä eteenpäin niin tietäisin kuinka paljon upeita ja karseita ja siltä väliltä asioita a, b, c, d, e, f jne. kannatti jännittää ja kannattiko.

Tämä blogi on aika ankea, mutta niin olen toisaalta minäkin. 

Everyday is like monday, errant and two-way

Välitila, limbo, kiirastuli, menossa vai tulossa, molempia samaan aikaan.

   Viime päivinä öinä pitkästä aikaa Todo sobre mi madre, jonka johdosta All about Eve ja Streetcar named desire, muuten vaan L'avventura, Spellbound, Shadow of a doubt, La notte, kaikenlaista, sekalaista, vuosikymmenet vilisevät, sukkuloin atlantin yli ja takaisin. Midnight cowboy, Fish Tank, Hush hush sweet Charlotte, Baby doll, Carnage, Red shoes, Santa sangre, Rosetta, Sans toit ni loi (Vagabond)...

   Olen katsonut kertyneitä leffoja, en jaksa juuri nyt tv-formaattia, sarjabokseja. Tekee mieli katsoa vielä vanhempia elokuvia. Silver screen at Tinseltown, Joan Crawford, Vivien Leigh, Carole Lombard, Hedy Lamarr, Jean Harlow, Greta Garbo, Talullah Bankhead, Gloria Swanson, Theda Bara, Dorothy Lamour, Myrna Loy, Clara Bow, Veronica Lake, Lana Turner, Sylvia Sidney & Frances Farmer, who will have her revenge on Seattle... 

   Gary Cooper ja Rudolph Valentino, the bats have left the bell tower, the victims have been bled, red velvet lines the black box, Bela Lugosi's dead (undead undead undead...)

   She's ferocious and she knows just what it takes to make a pro blush. 

   Tunnen huonoa omaatuntoa, jos en tasoita tilannetta sanomalla esimerkiksi Catherine Deneuve, Monica Vitti, Anouk Aimée, Brigitte Bardot, Harriet Andersson, Liv Ullman, Simone Signouret, Alain Delon, Anita Ekberg, Jane Birkin, Jeanne Moreau, Jean-Claude Briarly, Jean-Pierre Léaud Jean-Paul Belmondo ja Jean Seger... 

Bette Davisin ja Anna Karinan silmät tappelivat, Anna Karina voitti. Minun leikissäni Anna Karina voittaa aina. 

Voisin ottaa tehtäväkseni kerätä kaikki Humisevan harjun filmatisoinnit. 

Harhailen ja kirjoittelen listoja, kun olen hermostunut. Odotus on rasvatyyni myrskyn edellä. Peili ilman maininkeja. Se tuskin huomattava hengähdys, ennen kuin Ludwig täräyttää tärykalvot rikki tai Frank Black alkaa kirkua.

Yöllistä jaarittelua (Night time is the right time)

En tiedä onko säälittävää vai huvittavaa, että olen sellaisessa vaiheessa elämääni, jolloin minulla on kaapissa yrttiteesekoituksia nimeltä AntiStress ja Laihduttajan paras ystävä. 

Vaikka en varsinaisesti laihduta, koska jos laihdutan, "onnistun" siinä ja minusta tulee sairas ja anorektinen, vielä sairaampi kuin nyt. Olen siitä huolimatta tavallaan aina "laihdutuskuurilla", elämäntapana, kuten kai jokainen suomalainen, paitsi muutamat miehet, jotka kantavat kadehdittavalla ylpeydellä makkaralla ja keskioluella kasvatettuja tynnyrimahojaan. 

Niin ja luonnostaan laihat, joiden luontaista laihuutta aina salaa epäilen, tavalla, jonka ymmärtävät ainoastaan muut aikuiset, jotka ovat olleet lapsena läskejä. Mikä minun lapsuudessani tarkoitti sitä, että kehossa oli ylipäänsä rasvaa. Keskivertojen nykylapsosten rinnalla olin hoikka tyttö. Tai ainakin ihan normaali siltä osin, en muuten.

Ja jotta kukaan ei käsitä väärin, minulle on aivan sama ovatko lapset laihoja, lihavia tai jotain siltä väliltä, kunhan ovat mahdollisimman onnellisia. 

Minun piti teelaatikkojen ja -pussukoiden innoittamana kirjoittaa jotain näpsäkkää ja harmitonta varhaiskeski-ikäisyydestä, mutta en ehdi vältellä työtä tämän enempää. Pitää kirjoittaa arvostelu ja viimeistellä novelli, vaikka päässä veitsenterät soittelevat epävireisiä viuluja ja hengenahdistus on runollisen, koomisen tuberkuloottista.

P.S. Katulamput asfalttipora hissin rikkinäinen valo, imurin ääni joka työntyy sukkapuikkona korvasta korvaan ja vie aivot mukanaan, pää jää tyhjäksi. Hento kuori kuin linnun muna.

P.P.S. Allekirjoita adressi Porin ensi- ja turvakodin säilymisen puolesta TÄÄLLÄ! 

Perhesurmien ja lasten kidutusuutisten aikakautena turvakotitoiminta ja lastensuojelu ovat viimeisiä kohteita, joista tulisi säästää!

Kulttuurikolumni, Satakunnan Kansa, 2.9.12

MUISTETAAN MUUTKIN KUIN PUSSY RIOT

Kaikki ovat kuulleet nimen Pussy Riot ja tietävät, että sen jäseniä on tuomittu vankeuteen Venäjällä. Hyvä, että asia on tapetilla. Vankeusrangaistus on suhteeton, kun on kyse performanssista eikä kenenkään henkeä tai terveyttä ole uhattu. Naiset tulisi vapauttaa välittömästi. 

   Mutta, miksi tarvitaan nuoria, kauniita, värikkäästi esiintyviä naisia ja punkyhtye, eli mediaseksikäs tapaus ennen kuin syntyy kansainvälinen kampanja, joka tavoittaa muitakin kuin ulkomaan uutisten pikkupalstoja lukevia? 

   Miksi vanhempia, massamedian kriteerein harmaita miehiä saa taiteensa tai aatteidensa vuoksi vangita ja tappaa kuin kärpäsiä ilman, että Madonna ottaa kantaa tai kukaan linkittää Facebookissa yhtään mitään?

Amnesty pitää listaa mielipidevangeista, eli aatteidensa lisäksi ihonvärin, sukupuolisen suuntautumisen tai muiden vastaavien ominaisuuksien vuoksi vangituista, poissulkien kuitenkin väkivallan tekijät tai sen kannattajat. Heidän listansa on pitkä, montako tapausta osaat Pussy Riotin lisäksi nimetä? Minä en osaa kovin montaa tarkastamatta netistä.

   Pen International on kirjailijoiden järjestö, joka mm. kampanjoi vangittujen, vainottujen ja murhattujen kirjailijoiden puolesta. Pelkästään Kiinassa viruu vankiloissa taiteilijoista ja toisinajattelijoista jo ainoastaan kirjailijoita varmuudella useita kymmeniä. Monissa Latinalaisen Amerikan maissa journalisteja ja kirjailijoita murhataan kuin sotatoimialueilla.

Itseäni on koskettanut lähiaikoina Pussy Riotin lisäksi toinenkin tapaus. Luin vasta DJ Stalingrad -salanimellä kirjoitetun romaanin Eksodus, joka kertoo rajun tarinan venäläisistä antifasistinuorista, väkivallasta ja katuelämästä. 

   Kirjan kirjoittanut Pjotr Silajev pakeni 2010 Venäjältä ja sai viime huhtikuussa turvapaikan Suomesta. Hänet pidätettiin 21.8. matkallaan Espanjassa ja nyt häntä uhkaa luovutus Venäjälle. Seuratkaamme tilanteen kehittymistä.

Ymmärrän toki, että ihmiset tarvitsevat samaistumisen kohteita ja ääriesimerkkejä, joihin personoituu jonkun tietyn maan sananvapauden rajoittaminen ja poliittisten päättäjien sekä oikeuslaitosten mielivalta. 

   2010 Kiinan uhrin kasvoja edusti Nobelin rauhanpalkinnon saanut Liu Xiaobo, joka ei päässyt noutamaan palkintoa, koska oli vangittuna. Ja on muuten vieläkin, missä kannanotot?

P.S. Versio muutamassa kohtaa hieman erilainen kuin lehdessä.