maanantai 11. heinäkuuta 2016

Ronaldo, Knausgård, Suomi, minä jne.

Luin taannoin, että riippumatta puoluekannasta, sosiaaliluokasta tai muista vastaavista tekijöistä, on nelikymmppisten tai sitä vanhempien suomalaisten mielestä 1980-luku ollut paras ja turvatuin vuosikymmen. Ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan, mutta olin itse 70-luvulla vauva, 80-luvulla lapsi ja 90-luvulla nuori, jolloin kaikki on joka tapauksessa vaikeaa, joten tällaiselle psyyken pohjamutia ruotivalle henkilölle on vaikea hahmottaa ko. vuosikymmeniä kovin objektiivisesti. Juuri nyt tosin pyrin kurottamaan ulos siitä, mihin käperryin kolmeksi vuodeksi kirjoittaessani syksyllä ilmestyvää romaania. Menin niin syvälle päähenkilön mielenliikkeisiin, että samalla jouduin ruotimaan omat psyykkiset sisäelimet läpi Mariaanien haudasta Mount Everestin huipulle, kuuhun ja takaisin. Vaikka sanotaan, että menemällä tarpeeksi syvälle subjektiiviseen, tavoittaa jotakin objektiivista, on tuosta mikro- ja makrokosmosajatuksesta huolimatta aika rikkoa lasikello ja ryömiä sen sirpaleiden läpi nimettömänä ja kasvottomana tavoittelemaan jotakin kollektiivista ja yhteistä. Ehkä.

Asian noinkin tiiviisti ja yksinkertaisesti ilmaistuani tarkoitan esimerkiksi sitä, että olen miettinyt paljon 1900-lukua. Suomea. Katsellut Ylen Arkistosta vanhoja dokumentteja, uutispätkiä ja keskusteluohjelmia. Jos muodostaisin näkemykseni pelkästään sitä kautta, vaikuttaa itse asiassa 1970-luku Suomessa ainoalta vuosikymmeneltä, jolloin on uskottu tulevaisuuteen, muutokseen ja siihen, että yksittäisellä tavan ihmisellä on mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaan. Jälkiviisaana 80-luvun mahdollisessa optimismissa on siitä seuranneiden asioiden vuoksi vähintäänkin karvas maku. Suurimpana sukupolvikokemuksena Arkiston selailusta jäi mieleen se, miten katkeria monet vähävaraisemmat sotaveteraanit olivat silloin, kun heitä vielä oli paljon. Ikäisteni, saati nuorempien on ollut helppo palvoa ja kunnioittaa patsaita ja sankarivainajia. Se on aina helpompaa kuin kohdata lihaa ja verta ja tunnetta pursuava ihminen, joka vaatii, tarvitsee ja kritisoi. Eikä tue sitä omaa agendaa, jonka keppihevosena veteraaneja on käytetty ja käytetään. Pätee moneen ihmisryhmään. Etäältä on helppo nostaa jalustalle.

Ihminen on jotenkin niin käsittämättömän subjektiivinen, että se on välillä pelottavaa. Tästä on mielessä varsin ajankohtainen esimerkki. Älkää peljätkö, sillä en kirjoita siitä miten kukin suhtautuu Christiano Ronaldoon. Luin aamulla toisen iltajulkaisun nettisivuilta kolumnin, josta opin, että ko. jalkapalloilijaa vihataan/inhotaan sen vuoksi, että ihmiset ovat kateellisia hänen "yliminän, superegon" puutteellen. Joka tapauksessa, sain tällä kertaa taannoin oman oivallukseni Knausgårdista. Olen miettinyt kuinka moni hänen Taistelu-saagaansa kommentoinut on tavalla tai toisella tehnyt sen jonkin oman mieltymyksensä tai agendansa kautta. Joku on julistanut sen todistavan, että perinteinen kaunokirjallisuus on kuollut, kun taas toisen mielestä se todistaa sen väkevää eloa, kuka mitäkin. Huomasin itse saman, kun feministinä ruikutin kolmannen ja neljännen kirjan kohdalla, että miksi minun nyt naisena pitäisi kiinnostua taas yhdestä pojan kasvukertomuksesta ja seksuaalisuudesta ja seisokeista ja eikö niistä nyt ole jo kirjoitettu tarpeeksi. Kuitenkin luin koko sarjan. Onneksi, sillä lopulta mainitsemani on tosi pieni osa Karl Ove K:n ansiokkaasta projektista, joka on kirjallisuudelle merkittävä siinä määrin, että huonon tai hyvän kaltaiset käsitteet kuvaamaan Knasun Taistelua tuntuvat laimeilta. 

Pidän myös kovasti Linda Boström Knausgårdin Helioskatastrofista. Se on lyhyydessään, ilmavuudessaan ja abstraktissa runollisuudessaan kuin tarkoituksellinen vastakohta puolison massiiviselle sarjalle. Ja se, että sanon noin, palvelee varmasti taas jotakin omaa tarkoitusperääni. Pitääkö ihmisen edes vapautua niistä? Ehkä se ei ole oikea kysymys. Ehkä kysymys on siitä, että tiedostaako itse omat puolueellisuutensa ja kuinka vakavasti ne ottaa. Makuasioista kiistely on parhaimmillaan kiinnostavaa keskustelua, pahimmillaan tunnepitoista jankkaamista. Vaikka sekin on makuasia ja riippuu kaiken lisäksi tilanteesta.



keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Liebster award — tekosyy keventää blogin ulkoasua




Helppo tapa palailla blogiin pikku hiljaa on vastaanottaa MinnaV:lta Keräilijän elämää -blogista saamani Liebster Award.

Liebster Award-tunnustuksen ideana on tuoda ihmisten tietoisuuteen uusia hyviä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Homma toimii näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemasi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

MinnaV:n kysymykset ja hapuilevat vastaukseni niihin:

1. Lempilelusi lapsena?
Unilelu, jonka kanssa nukuin lapsena, mutta myös en-enää-niin-lapsenakaan. (Ei sillä, etteikö minulla nyt olisi unilelua, koska jouduin psyykkisistä syistä hävittämään ensimmäisen, mutta ei siitä sen enempää.)

2. Vaikuttavin elokuvakokemuksesi lapsuudestasi?
Mieleen tulevat ainakin animaatio Kuningas ja lintu sekä Päivi Hartzellin Lumikuningatar.

3. Parhain lukemasi kirja?
Mahdoton kysymys, mutta Hubert Selby Jr:n Päätepysäkki Brooklyn ja Anne Sextonin Completed poems ovat sellaisia, jotka tulee mainittua. Dostojevskin koko tuotanto tietysti, samoin Joyce Carol Oatesilta ne, mitä olen lukenut.

4. Mitä odotat eniten vuodelta 2016?
Uuden kirjani ilmestymistä syksyllä tietenkin.

5. Mitä teet työksesi?
Kirjoitan.

6. Minkä elokuvan/kirjan maailmassa haluaisit elää?
En ainakaan omieni... American Horror Storyn kolmoskausi olisi kiva paikka.

7. Mitä harrastat?
Piirtämistä ja muuta taiteilua, välillä käsitöitä, tietokoneella pelaamista. Lukeminen, ruuanlaitto, musiikin kuuntelu, liikunta ja liikkuvan kuvan kyttääminen ovat kaikki välttämättömiä jaksamisen kannalta, joten niitä on vaikea pitää harrastuksina.

8. Paras näkemäsi elokuva?
Mahdoton sanoa. Yritin joskus tehdä top sataa, mutta miksi joku olisi 99 tai 101?

9. Milloin ja miksi päätit aloittaa blogin pitämisen?
Joskus edellisen tai sitä edellisen romaanin ilmestymisen aikoihin. Lähinnä siksi, että ei ole varsinaista kotisivua, vaan olen verkossakin pirstaleina. Ja jotta on paikka, jonne tiedottaa ja pirskotella ylijäämiä. Jälkimmäistä olen laiminlyönyt pahasti parin vuoden ajan. Olen pitänyt kaiken julkaisemattoman omissa, salaisissa arkistoissani. Jos ja kun aktivoidun kirjoittamaan tänne enemmän, jostain pitää aloittaa. Miksi ei tästä.

10. Saat tehdä syntymäpäivänäsi mitä vain. Mitä tekisit?
Toiveeni ovat tänään melko proosallisia, no pun intended. Ei houkuta mikään toisella planeetalla käyminen tai aikamatkustus. Stressaa, joten mieleen tulee lähinnä jokin yhdistelmä suklaakakkua, hyvää kahvia, kivuttomuutta ja laatuaikaa puolisoni kanssa. Ei tietenkään haittaisi, jos paikka olisi Pariisi tai New York, mutta olen tänään niin väsynyt ja selkäkipuinen, että jokin täysihoitola, hieronta ja presidentinsviitti käy oikein hyvin. Vakavasti, syntymäpäiväni oli tänä vuonna varsin hyvä.

11. Kuka on inspiroivin ihminen, jonka tunnet?
Riippuu päivästä, joskus voi olla joku fiktiivinenkin. Aika usein se on David Bowie, joka ei ole kuollut ja jonka tietenkin tunnen.



En ole ihan liikaa lukenut suomenkielisiä blogeja viime aikoina, joten tulee mieleen vain suosittuja, kuten Laura Honkasalon Sininen kirjahylly, Chocohilin  safkat tai Koko Hubaran Ruskeat tytöt. Heitän tähän nyt vaan jotakin kiinnostavaa. Niistä ei näy paljonko on lukijoita, joten en mene täysin metsään, jos laitan ekat viisi, mitkä tulevat mieleen.

Tyttö yli laidan
Thuleian tupa
Helmipöllönen
Maijan ilmestykset
Jemina Staalon kirjaploki


Kysymykseni ovat:
1. Lempisanasi?
2. Inhokkisanasi?
3. Miellyttävä ääni ja/tai epämiellyttävä ääni?
4. Ketä mytologista hahmoa muistutat tänään?
5. Mikä on sisäinen voimaeläimesi? (Laajasti miellettynä, ei tarvitse olla eläin.)
6. Millä keikalla tai missä konsertissa oot ollut viimeks?
7. Mitä oot syönyt tänään?
8. Mitä väriä et käytä vaatteissasi ikinä, jos on valinnanvaraa?
9. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
10. Mitä blogia/nettisivua vihaluet?
11. Mitä numero 11 merkitsee sinulle?

Muutkin saavat vastata. Minä menen tekemään jotakin kirsikoista ja inkivääristä.