Kirjailija tavattavissa ja pari muuta juttua

Ennen kuin aktivoin blogini alkamalla kirjoitella sitä sun tätä kerran pari kuukaudessa, pitää sanoa pari sanaa parista asiasta.

Kesäni alkoi pärähtäen 15.5. ja on onneksi pikku hiljaa lopuillaan. Olen puhunut siitä jo monessa yhteydessä, mutta itse tapahtumasta voi lukea vaikka täältä.

Siitä ei ole tähän paljoakaan avauduttavaa, muuta kuin että raju juttu, kun oli juuri kertonut valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä nuoruuden asunnottomuusjaksoistaan, jolloin tuli nukuttua kaverien sohvalla tai sukulaisten peräkammarissa. Vähän hymähdellen, että no se oli sitä epätasapainoista ja sekavaa aikaa joskus kauan sitten. Ja sen jälkeen viikon sisällä menettää kotinsa ja joutuu kuukausiksi limboon, jolloin ei tiedä juuri mistään juuri mitään.

Kerrostalon PR-hommat ja (tietenkin, aina) kirjoittaminen ja uuden projektin suunnitteleminen pitivät arkirutiinien ja läheisten ohella päivä kerrallaan pinnalla niin, etten pulahtanut veden alle ja lakannut hengittämästä. Lisäksi asiaan liittyi monta onni onnettomuudessa -juttua, mutta hurja, hullu kesä silti kaikkinensa. Koko vuosi on ollut ääripäitä täynnä. Vähän kuin nanosekunniksi tasaisuuden illuusion makuun päässyt elämäni tiivistettynä yhteen vuoteen. Siten, että älä nyt hei kuitenkaan unohda olla kiitollinen perusasioista. Kuten siitä, että olet elossa ja voit istuskella parvekkeella juomassa kahvia ja katselemassa miten puiden lehdet värisevät tuulessa.

Palaneessa talossa oli pakko pitää aina verhoja kiinni, koska vastapäätä oli hotelli. Se voi kuulostaa jännittävältä Takaikkuna-kokemukselta, mutta ei ollut. Ainakaan, kun meni esimerkiksi aamulla hakemaan kahvia ja ulos vilkaistessaan näki karvaisen miehen makaavan rähmällään sängyllä paljas perse paistaen. Saati silloin, kun santsasi kahvia, ja mies unissaan kääntyi... Ei. Ei heti aamulla.

Täältä näkyy kirjoittaessa puiden lisäksi lähinnä taivas ja linnut niin kuin pitääkin.

Juuri nyt ei oikeastaan mikään ilahduta enempää kuin koti. Tätä kunnioittaa ja vaalii eri tavalla kuin mitään aineellista aikoihin. Koti on minulle pyhä paikka. Kaukana menneisyydessä on kokemuksia, joiden vuoksi tiedän, että turvallinen ja mukava koti on ylellisyys, jota kaikilla ei ole.

Yllättävän paljon oli sanottavaa siihen nähden, että mainitsin ylempänä, että ”siitä ei ole tähän paljoakaan sanottavaa”. Kaikki on suhteellista. Huomaan välillä ajattelevani, että kirjoitetaas päiväkirjaan muutama sivu, ja havahdun muutamaa tuntia ja kymmeniä sivuja myöhemmin. Olen siis juuri oikeassa mielentilassa aloittamaan kunnolla sekä uutta romaania että jatkamaan paria sivuprojektia, joiden pitää olla nopeammin valmiina, mutta kaikesta siitä lisää paljon myöhemmin.

Pitäisikö sanoa Kerrostalosta jotakin? En nyt ainakaan tähän postaukseen linkitä, mitä kaikkea huomiota romaani on saanut osakseen. Täällä on joitakin nostoja. Ja jos kiinnostaa tarkemmin, linkkejä juttuihin on enemmän kirjailijasivullani. Iso osa tähän asti ilmestyneistä arvioista, kritiikeistä ja henkilöhaastatteluista löytyy sieltä. Etenkin, jos skrollaa maaliskuuhun asti, jolloin kirja ilmestyi. (En nyt ainakaan tähän postaukseen sisältää option, että teen sen vielä myöhemmin. Tai olen tekemättä. Saa nähdä.)

Ensisijaisesti kuitenkin bloggaan tänään siksi, että laitan tähän seuraavien kirjailijavierailujen varmistuneet päivät. Päivitän listaa, kun uusia juttuja tulee.

24.9. Hämeenlinnan pääkirjaston auditorio

     klo 17.30-18.30

5.10. Turun Kirjamessut

     klo 14.40-15 Onerva-lava

     klo 15.00 Kirjojen signeeraus Liken/Otavan osastolla

10.10. Vuosaaren kirjasto, Helsinki

     klo 18-19.00

24.10. torstai, Helsingin Kirjamessut
     klo 11.30 Liken/Otavan osastolla haastateltavana Kerrostalosta
     klo 13.00 Punavuori-lavalla Kerrostalo ja Suvi Vaarlan Westend

Lista päivittyy.

★

Näkemisiin, kokemisiin, lukemisiin.