Ahdistava aamu. Näin unta että olin hereillä, mutta en ollut enkä päässyt unesta pois. Siitä, jossa olin hereillä. Sitä kesti ehkä tunnin, tuntui vuorokaudelta.
Avasin tietokoneen eikä kenenkään b-ö-luokan julkkiksen elämässä vaikuta tapahtuneen mitään skandaalimaista. BB:a en seuraa, joten niitä ei lasketa. Joku voisi sanoa että get a life, mutta mun mielestä on parempi, että vilkaisee netistä onko kukaan tuntematon häpäissyt itseään törkeästi kuin että keräilee muistikuvia, lukee tekstiviestejä ja yrittää itse päätellä onko eilen häpäissyt itseään. Ja kun on, ei ole ihan varma kuinka törkeästi.
Eli mulla oli joskus ns. life, hintaa siitä makselen muodossa tai toisessa yhä ja kauan.
Silleen kun presidentti on työ, niin mäkin olen. Välillä 24/7, välillä 0. Tänään on selvästi se 0. Eiku vilkaisin mä yhtä julistetta, johon liittyvästä asiasta lähipäivinä lisää. Olisi aika härskiä väittää sitä vilkaisua työksi. Mulla oli tänään muutama henk.koht. asia hoidettavana ja hoisin ne jo. Ehkä.
En viitsisi virkata, kun tein pipon eilen. Ja edellispäivänä. Aina voisi siivota, jos jaksaisi. En ehkä jaksa, koska (xx-sensuroitu-xx).
Jaarittelen taas hermostuneesti hermostuneena, nakutan näitä näppäimiä, koska puolen vuoden sisällä ja jälkeen tapahtuu kaikenlaista, työn suhteen ja henkilökohtaisen elämän enkä malta odottaa, koska olen kontrollifriikki ja jos nyt olisi vuosi tästä eteenpäin niin tietäisin kuinka paljon upeita ja karseita ja siltä väliltä asioita a, b, c, d, e, f jne. kannatti jännittää ja kannattiko.
Tämä blogi on aika ankea, mutta niin olen toisaalta minäkin.
24/7 tai 0...tuttua. Vuoristorataa.
VastaaPoistaTuosta kontrollifriikkeydestä. En olisi koskaan uskonut pääseväni edes vähästäkään irti siitä, mutta joka päivä aina enemmän ja enemmän puren napanuoraa rikki. Ei kestänyt kuin 50 vuotta ennen kuin tajusin, etten ole kaikkivoipa.
(toisinaan kyllä kuvittelen niin vieläkin...mutta vain toisinaan)
Tiedän etten ole kaikkivoipa, se tässä juuri ahdistaakin, mutta hyvä kuulla, että minullakin on toivoa... Vakavasti puhuen, olen toki oppinut priorisoimaan, sitä avittaa kummasti, jos ja kun tulee välillä ns. elämän ja kuoleman kysymyksiä konkreettisesti eteen. Silloin on täydellisen yhdentekevää onko tiskit tiskattu.
PoistaMää harjoittelen pois kontrollifriikkeydestä, mutta ehkä se on ominaisuus.
VastaaPoistaVarmaan siksi puuhastelen niin sikana, kun mun elämä on niin fantastinen kaaos, että se muuten ahdistais mua hirveesti.
Sulla on muuten sanatunnistus päällä, jos otat sen pois niin sua on helpompi kommentoida! Kun kuitenki tsekkaat kommentit eka, niin voit..,
VastaaPoistaMuuten, ootko aatellu sitä kirjeen kirjottamishommaa?
Noloa, mut nyt just en saa millään päähäni, että mikä kirjehomma? Sori, aivot porattu täyteen reikiä. Soittaa jotain kelloja, mut ei tarpeeksi. Jos on jotain yksityisempää, niin laita meiliin tai vaikka FB:ssä privana.
PoistaJoskus kaipailin kirjekaveria ja harkitsit, että jaksaisit. Ehkä. Hah.
PoistaAivan, joo. Hyvä että muistutit, olin tyystin unohtanut. Ehkäpä hyvinkin!
PoistaPalaan asiaan sitten, kun on vähemmän hektinen ja hullu kausi menossa.
Poista