tag:blogger.com,1999:blog-7879163221967085626.post7054891081350338776..comments2022-12-12T17:27:18.972+03:00Comments on Sanamagiaa ja katupölyä: Surupornosta ja kaunokirjallisuudestaHanna-Riikka Kuismahttp://www.blogger.com/profile/11417086741555561289noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-7879163221967085626.post-82936276198769403982013-10-06T21:42:22.494+03:002013-10-06T21:42:22.494+03:00Hienoa! Kirjoja lisää reppuun, kun aion selvitä tä...Hienoa! Kirjoja lisää reppuun, kun aion selvitä tällä viikolla ihan itse kirjastoon ja takaisin kotiin. Lyhyt askel ihmiskunnalle, suuri tälle yksilölle.<br /><br />Moodysson on kiinnostanut, jo silloin kun kirja ilmestyi. Gambottosta en ole ikinä kuullutkaan. Tää sun blogi on tärkeä siksi, että olet niin paljon edellä lukemisissasi. Toivon migreenisi huitsin Nevadaan mikäli sellainen paikka on, vaihtoehtoisesti Timbuktuun, vaikka niille ihmisparoille en soisi mitään pahaa tapahtuvankaan...Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7879163221967085626.post-44848395914108782232013-10-05T22:51:54.571+03:002013-10-05T22:51:54.571+03:00Luin juuri toisen kerran Lukas Moodyssonin Isän aj...Luin juuri toisen kerran Lukas Moodyssonin Isän ajan, joka on omaelämänkerrallinen. Ja nyt luen en edes tiedä monennettako kertaa, eli taas vaihteeksi Antonella Gambotton Itsemurhamuistelmia. Jälkimmäinen on näitä Raamattujani, siinä missä Ann Heberleinin En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Vielä tuohon kirjailijoiden omaelämänkerrallisuuteen palatakseni.<br /><br />En ole nähnyt mainitsemiasi Dostojevskejä. Ainoa näkemäni filmatisointi taitaa olla Kaurismäen Rikos ja Rangaistus, joka on sen verran kaukana alkuteoksesta (ja jonka murhakohtaus on Camusin Sivullisesta), että se ei ole vaikuttanut kirjan kokemiseen.Hanna-Riikka Kuismahttps://www.blogger.com/profile/11417086741555561289noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7879163221967085626.post-33857340358945293122013-09-15T16:28:53.652+03:002013-09-15T16:28:53.652+03:00O misery! Tulin juuri kaupasta: kävelyharjoituksia...O misery! Tulin juuri kaupasta: kävelyharjoituksia! Se on kirjaimellisesti sitä, olen ihmeissäni että kävelemiseen tarvitaan niin julmetusti lihaksia ja jänteitä ja hermoja ja sellaista. Laurie Andersonilla on biisi aiheesta: ---then you're falling down, ja siis joka askeleella. Hänellä on taustallaan syntikka joka meriteeraa askeleita.<br /><br />Joo, ymmärsin kyllä termin, ja kun vielä käytit nimitystä porno, niin tajusin yhteyden keltaiseen lehdistöön. Mistä tuli mieleeni että minä olen kirjoittanut opiskeluaikoinani 60-luvulla Satakunnan kansaan, lähinnä teatteri- ja kirjallisuuskritiikkejä. Silloin niistä maksettiin niin hyvin, että sai syödyksi niillä rahoilla eikä tarvinnut istua luennoilla nälkäisenä. Ei ollut edes opintolainoja muista opintotuista puhumattakaan.<br /><br />Tuo kirjailijan omaelämänkertailu taitaa loppujen lopuksi olla aika harvinaista. Dostojevski tuli mieleen juuri Kellariloukosta sen takia, että päähenkilö kiljuu vimmatusti hammassärkyään ja toivoo että kaikki ihmiset tuntevat hammassäryn, koska kyseessä on eksistentiaalinen tila. Siinä on pirullista satiiriakin siitä, että miksi sitä sieltä kellariloukosta ylipäänsä pitää jotain viestiä lähettää. Eli kukaan ohikulkija ei korvaansa lotkauta.<br /><br />Satuitko näkemään viime vai oliko se toissa vuonna Teemalta Dostojevskin elämänkertaelokuvan? En muista nyt minkämaalainen se dokkari oli, mutta hyvin venäläiseksi olivat saaneet sen kirjailijan. Ja Teemalta tuli myös Rikos ja rangaistus, joka oli mun mielestä hieno.<br /><br />Kirjoittajan työ on aina yksinäistä. Onneksi on siis netti!Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7879163221967085626.post-12074043984509994182013-09-14T17:05:20.358+03:002013-09-14T17:05:20.358+03:00Kiitos toivotuksista. En parane, mutta melkein kai...Kiitos toivotuksista. En parane, mutta melkein kaikkeen tottuu, eikä mikään näillä näkymin ole kuolemaksi sen enempää kuin elämä sinänsä. :)<br /><br />Mitä ko. misert lit -termiin tulee, siitä puhuttiin suomalaisissa blogeissa kai viime keväänä enemmän Avaimen julkaiseman kirjan myötä. En ole lukenut sitä, enkä tiedä miten kirja genren määrittää. Itse olen ajatellut, että kyse on (useimmiten muiden kuin kirjailijoiden) tilityskirjoista, joissa perataan selvitytymistä jostakin vaikeasta, itse koetusta asiasta, kuten päihderiippuvuudesta, väkivallasta, insestistä, sairaudesta, ihmiskaupasta jne. Olen tosiaan - elämän pimeästä puolesta syystä jos toisestakin kiinnostuneena - lukenut niin kauan kuin muistan silloin tällöin näitäkin kirjoja, kun kirjastosta on käteen sattunut. Täältähän sitä voi lukea, mitä nimitys virallisesti tarkoittaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Misery_lit<br />Tuolla käytetään esimerkkinä suomennettuakin Pimeän poikaa. <br /><br />Dostojevskiä ei sentään kurjuuspornoksi voi millään mittarilla niputtaa. Hänen teoksensa ovat kuitenkin ja ehdottomasti kaunokirjallisuutta, ja vielä korostaen, korkeakirjallisuutta. Ainakin tälle lukijalle. Jos taas puhtaasta omaelämänkerrallisuudesta puhutaan, sitä lienee eniten (ja myönnetysti) kirjassa Muistelmia kuolleesta talosta. Omia kokemuksia on varmasti myös jonkin verran Pelureissa, jos sitä kautta haluaa tulkita.<br /><br />Ja niin, en minäkään kulttuuripiireissä pyöri, tai enää missään piireissä, mutta netin kautta pysyy kärryillä missä mennään. Tai ainakin saa jotakin osviittaa. Sitä kautta tulee ainakin illuusio kollegoista "työkavereina" tässä yksinäisessä työssä.<br /><br />Paranemisia kipuiluun!Hanna-Riikka Kuismahttps://www.blogger.com/profile/11417086741555561289noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7879163221967085626.post-36312233752135086672013-09-14T15:30:52.706+03:002013-09-14T15:30:52.706+03:00H-R!
Tunnustan heti, että en ole lukenut mitään s...H-R!<br /><br />Tunnustan heti, että en ole lukenut mitään sellaista joka liittyisi ihan suoraan tuohon misery lit-genreen. En muista edes kuulleeni nimitystä. Tosin puuhailen aika lailla n.k. kulttuuripiirien ulkopuolella ja tappelen lähinnä itseni ja eettisten kysymysten kanssa, joista joskus silloin tällöin uhkaa kasvaa poliittisia.<br /><br />Lähin semmoista genreä liippaava teos kirjahyllyssäni taitaa olla Dostojevskin Kellariloukko (tai joskus suomennettu Kirjoituksia kellarista), Dostojevskilla on totisesti ihan itsellään ollut riivajaisia sekä itsessään että ajassaan, ystävissään, rakkauksissaan.<br /><br />Mutta elämänkerrallisuus kirjallisuudessa on totisesti ikuisuusaihe. Yliopiston yleisen kirjallisuustieteen laitoksella joskus ammoin 1960-luvun puolivälissä muistan meidän väitelleen aiheesta kiivaasti. Elettiin aikaa, jolloin kirjailijoiden elämänkertakirjoja alettiin pitää arveluttavina ja tendenssimäisinä, niitä ei saanut sekoittaa behavioralistisen koulukunnan "objektiivisiin" teksteihin.<br /><br />Minusta on aina ollut ihan selvää että jos kirjailija sanoo että teos on fiktiota, niin se on. Jos kirjailija sensijaan kirjoittaa omaelämänkerran, niin se on tottakai sekä fiktiota että tietokirja. Silloin mukana on tuo kuuluisa ajan henki. Fiktio syntyy muistin valikoivuudesta ja häilyvyydestä.<br /><br />Täältä kipujen keskeltä terveiset ja tervehtymistoivotukset!Ripsahttps://www.blogger.com/profile/04888331457019581902noreply@blogger.com