perjantai 25. heinäkuuta 2014

Olen kuumailmapallo, sulan

Kesäkuu oli poikkeuksellisen kylmä, kun taas nyt heinäkuussa helteet kutittelevat maailmansotavuoden 1914 ennätyslukemia. Sää on hyvä small talk -aihe ja ehkä myös parempi aloitus kuin klassinen Dear Eki, en ole bloggaillut tänä vuonna kovin ahkerasti, onx ok?! (Toki jotain myös tuonne yhteisblogin puolelle, mutta sekin taitaa olla kesälomalla.)
    Ok tai ei, on ollut muuta. Lähinnä romaanikäsikirjoitusta. Ja menin naimisiin yli seitsemän vuoden kihlauksen jälkeen, eli olen rouvashenkilö. Ja mainitaan vielä se romaanikäsikirjoitus. Ja se kuinka näin sikamaisen tirisevällä hellejaksolla pystyn kirjoittamaan korkeintaan öisin. Ja se että nyt on päällä jo toinen kesäflunssa tänä kesänä, pää täynnä kuumaa räkää.

Seuraava romaani ilmestyy aikaisintaan syksyllä 2015. Siinä olisi se hyvä puoli, että se on kymmenvuotiskirjailijajuhlavuosi. Saattaa kuitenkin olla, että menee keväälle -16, sillä asia riippuu tietysti myös muista tahoista kuin minusta. Ja minustakin. Voihan sitä juhlia kymmenvuotista kirjailijuuttaan myös mielipuolisesti kirjoittamalla. 

    Tuntuu jotekin intiimimmältä paljastaa edes tuon vertaa kirjoitustyöstään kuin esim. kertoa PMS-vaivoistaan tai siitä että hei olen Hanna-Riikka ja olin alkolmaholisti. Joskus toki voi peittää muita asioita kertomalla superavoimesti toisista. Smoke and mirrors. En sano että minä tekisin niin, mutta joku. voi. joskus. jossain. on voinut.

Mitäs tässä, vivre ma vie. Olen huomaamattani koko ajan erakoituneempi. Eikä se aina ole oma valinta. Anyways ja whatever. Helle sulattaa aivot eikä sovi minulle ollenkaan. Vielä huonommin kuin kovat pakkaset. Kylmällä voi pukea vaatteita lisää, mutta nahkaansa ei oikein voi riisua. 

    Olen lukenut paljon. Luen aina paljon, mutta ehkä vähän enemmän vielä kuin yleensä. Kirjat palavat 451 Fahrenheitissa. Nyt on selvästi sellainen lämpötila, jossa aivot kiehuvat. Laitettiin tänään parvekkeelle aurinkoon lämpömittari, se meni tappiin asti, joten en tiedä paljonko yli +50 ulkona on. 
    Kuuntelen Lana Del Reyn uusinta levyä ja tuijotan seinää enkä muista kuka minun pitäisi olla.

4 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon rouvalle!

    Kesäkuu oli helvetistä, tämä heinäkuu paratiisia. Aivot ovat tavallista enemmän narikassa, elämä on muuttunut hitaaksi, tuntuu hyvältä.

    Tuntuu kätevältä, ettei tarvitse kirjoittaa, luoda kuin omaksi ilokseen. Sydän hiilloksella on niin paljon parempi olotila kuin ainainen palo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tällaisen kuumuuden tuoma tyhjyys, tyhmyys ja kohmeloinen hitaus vastaa enemmän sitä kokemusta helvetistä. Ja kun minun tarvitsee kirjoittaa, kipeä tai terve, satoi tai paistoi. Ainakin nyt. Eikä silti ihan joka päivä pysty. Ja se on kauhua.

      Poista
    2. Oltiinkin kommentoitu toistemme blogeissa samaan aikaan eilen, varsinaista sanamagiaa!

      Se on todellakin kauhua, kun on pakko kirjoittaa, eikä joka päivä pysty. Joskus kokenut sen.
      Vanheneminen on ihanaa, alkaa todellakin käydä pienemmällä hiilloksella. Ainakin minä. No, virkkuukoukku ja pensselit kyllä viuhtoovat tulisesti, ehkä sijaistoimintoa?

      Tuli tuosta kuumailmpallosta mieleen: olen joskus maalannut sellaisen ja ajattelin, että sehän olisi hyvä taulu sinulle, jos kelpaa. Voit lähetää sen pallon matkoihin, kun oma pää täyttyy liiaksi. Löytyy täältä, maalaus 253 http://susupetal.jimdo.com/maalaukset-paintings/

      Jos haluat, laita osoitteesi tulemaan esim. fb-viestinä. Pakko ei ole ottaa.

      Poista