lauantai 5. lokakuuta 2013

Tatuoinnit, karkkipäivä ja mustelmanvärinen taivas

Lauantai-ilta. Melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta tänne. Syyskuu humahti ohi jotenkin varkain. Liikaa migreeniä, siihen meni viikko tai kaksi. Sen jälkeen oli yksi työhön liittyvä mediajuttu, josta kerron lisää sitten kun se on ajankohtainen. Sen jälkeen otin pari tatuointia, jotka ovat minulle niin tärkeitä, että ne ovat kukaties viimeisiä.

Sanat ovat olleet painavia. Pää on ollut raskas, ajatus hidas. Jätin kahdeksi viikoksi hahmot loppukesän kypsän ja tuoksuvan luonnon keskelle. Vielä elävien kasvien ja mehukkaina roikkuvien, tummien marjojen ääreen. Hetkeen, jossa yöt ovat vielä lämpimiä ja syksy on vasta ohikiitävä tuulahdus. Palasin heihin, sinne, intiaanikesän oranssiin valoon, nyt kun sade hakkaa pimeää asfalttia ja ilma on mustelmaisen violetti, pian pelkästään routaisen harmaa.
    Sanat ovat painavia. Pää on raskas. Molemmat tarvitsevat keveyttä. Melankolia käy, surullinen musiikki sopii. Mutta ei kolina, ei teollinen kalke, ei kirkuna. Ei tänään, ei tässä lokakuussa. Yritän soittaa, ei vaan soitan näppäimistöä kuin runoa. Tai sitten vain haluaisin tehdä niin.

Tänään on karkkipäivä. Söin aamu- tai oikeastaan iltapäiväkahvin kanssa mustikkakeksejä. Nyt riisipuuro on tulella. Linnut helisivät puussa illansuussa kuin veitset. Kenties linnut ja puut ja sade huuhtovat liiallisen matalapaineen mennessään. Kuukin on musta ja uusi. Eivät ainoastaan blues-veteraanit ison meren takana aikoinaan huomanneet sitä, että kuunkierron vuorovedet voivat vaikuttaa inspiraatioon. Tai ainakin uusikuu antaa tekosyyn aloittaa alusta, joka kuukausi.

4 kommenttia:

  1. Kohtuuton määrä migreeniä yhteen päähän yhdessä kuukaudessa.

    Jack Teagarden lauloi aikoinaan I've got the right to sing the blues. Ei välttämättä paha olotila, suojaa myös kirkunalta ja kalkkeelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siitä taas akuutin stressin väistyttyä soljui takaisin hiljaisempiin uomiinsa. Flunssaa pukkaa nyt, mutta kenelläpä ei.

      Poista
  2. Ihana tunnelma, vaikkakin raskas. Jaksele, jaksele, jaksele...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on ihanan ja raskaan välistä tasapainoilua. :)

      Poista