torstai 16. toukokuuta 2013

Hauskaa kuin hautajaiset tai pino halkoja

Jalkaleikkaus ei käsittääkseni tarkoita sitä, että minulta leikattaisiin jalkaa irti. Tai päätä. Teen silti epävirallisen testamentin ja hautajaistoiveet aina jopa pienehkön toimenpiteen takia. Kuten viisaudenhampaan poiston. En omista mitään, mutta muuten vaan.
    T: Drama Queen Kuisma. Toivottavasti leikkauksesta toipumisen jälkeen vähemmän Quasimodo-Kuisma, jos vaikka ontuminen lakkaa. Olisi yksi kahdestakymmenestä oireesta/sairaudesta/oireyhtymästä hoidettu. Tosin vasta toisen jalan suhteen.

Välillä tuntuu, että olen oppinut muutamassa vuodessa tosi-tv:stä enemmän kuin tuhannesta kirjasta. Koska en esitä väitteelleni mitään perusteita, se jää latteaksi. Huonot tv-sarjat kelpaavat myös. 
    Olen ääri-ihminen. Luin lehdestä. Joko vanhoja taide-elokuvia tai kunnon paskaa. Ei mitään siltä väliltä. Enkä diggaile asioita (enää) ironisesti; jokin joko viihdyttää tai sitten ei. Mitä väliä miten tai miksi. Muistan ajatelleeni samaa lukiessani teini-ikäisenä Kalevalaa vessassa. Hupiini. Olen niitä ihmisiä, jotka kylässä katoavat ensimmäisen julkaisun taa, koska kaupan kanta-asiakaslehti nyt on vaan niin kiinnostava.
    Kenties sille on syynsä, että kohkaan usein kuinka kannattaa varoa mitä diggailee ironisesti, koska jossain vaiheessa huomaa diggailevansa sitä tosissaan. Sama pätee niin koko Helena Blavatskyn tuotannon lukemiseen kuin Bravo-kanavan Perfect Housewives -imperiumin joka solun kyttäämiseen. Mieheni auttoi minut tosin viinan lisäksi irti Kauniista ja Rohkeista sekä Seiska-lehdestä jo vuosia sitten. Se oli kaunis teko. Olin diggaillut kaikkia niitä ironisesti vähän turhan kauan.
    En tiedä onko nykymeno täysin absurdia, vai tuntuuko se siltä vain länsimaisen sukupolvi X:n edustajasta vuonna 2013. Ainakin koen oloni juuri nyt hyvin epäsuomalaiseksi, koska en seuraa (enää) kumpaakaan, jääkiekkoa tai Euroviisuja. Kuten aikaisemmin kirjoitin, jokin joko viihdyttää tai sitten ei.

Terapeutti kysyi taannoin, olenko kesäihmisiä. Vastasin: - En. Sitä seurasi ainakin seitsemän minuutin hiljaisuus. Terapeutit, jotka pitävät kelloa näkyvillä, ovat melkein yhtä ärsyttäviä kuin ne, jotka ovat piilottaneet sen asiakkaalta.

2 kommenttia:

  1. Pidä nyt kuitenkin varasi, että jalka tulee mukanasi, kun pääset sairaalasta. Muinoin, kun olin menossa nilkkaleikkaukseen ja onnuin keppien kanssa Kirralle, vastaanottava hoitaja kysyi minulta, miksi kepit ovat mukanani, kun minulta leikataan ranne.
    No, ei leikata, vaan nilkka, vastasin.
    Ei, kun ranne, hoitaja intti.
    Ranne leikattiin kaksi vuotta sitten, kerroin ja selvisihän se sitten papereista.
    Lääkäri, joka tuli piirtämään ruksia leikkauskohtaan ennen leikkkausta, oli pirun kiukkuinen. Rannettahan minä tulin leikkaamaan. Ei, kun nilkkaa.
    Piirsi sitten ruksin nilkkaan. Ja jopa suostui leikkaamaan sen nilkan.

    Parempaa kuin tosi-tv, johon kyllä olen koukussa myöskin.

    VastaaPoista