Ainoa vaihtoehto selvitä nyt sen
seitsemännestä epäonnesta on kulkea omia omituisia reittejään
eteenpäin, välittämättä missä massan talloma tie menee. En
jaksa enää pudota käärmeiden täyttämiin ansakuoppiin, antaa päälleni sataa lokinpaskan lisäksi mädäntyneitä linnunraatoja. Nähdä
liskojen kasvoja hymyilevien naamarien takaa.
Pakenen nilkuttamaan takaisin kiemuraisille poluille ja pimeille kujille. Kenties hankalia taivaltaa, mutta ainakin tunnen ne.
Pitäisi saada uusi tatuointi
suunniteltua, jotta voin käydä varaamassa ajan. Mikäli nyt teen sen
ennen yhtä leikkausta. Riippuu koska leikkaus on.
Ennen kaikkea pitäisi
keskittyä ongelmien ja takaiskujen sijasta lähinnä uuden
romaanikässärin langanpätkiin. Ja terveyteen. Ja parisuhteeseen.
Kotiin, tähän, nyt. Ei johonkin ehkä joskus tuolla
jossain.
Ei pitäisi, vaan pitää.
Tsemppiä, mikä ikinä huolettaakaan!
VastaaPoistaKiitos! Kyllä tässä mieli on jo valoisampi, asioilla on taipumusta järjestyä. Tavalla tai toisella.
Poista