Kovimmat rationalistit uskovat, että
unet ovat vain aivokemiallista roskan suodattamista. Toinen ääripää
kokee niiden olevan yliluonnollisia viestejä. Minä uskon, että
unet ovat ajattelua siinä missä valvetilainen pohdiskelukin, mutta
erilaisin käsittein ja mekanismein toimivia. Stephen King on
kertonut miettivänsä uniaan henkisenä peilinä, käyttäen
vertausta siitä, kuinka takaraivoa joutuu peilaamaan sen nähdäkseen.
Historia osoittaa, että yllättävän monet olemisemme kannalta
olennaiset keksinnöt ovat saaneet viimeisen silauksensa unessa. Uni
kaivaa alitajunnasta vihjeet ja ratkaisut silloin, kun tietoisuus ei
siihen kykene. Myös moni tunnettu taideteos on saanut alkunsa
unesta.
Paul McCartney kuuli
Yesterday-kappaleen sävelen herätessään, Mary Shelleyn
Frankensteinin pohjana on painajainen. Ompelukoneen keksijällä taas
oli ongelma neulan muotoilussa, hän ei millään saanut sitä
toimimaan haluamallaan tavalla. Hän näki unen, jossa joutui
alkuasukkaiden piirittämäksi. Muistaessaan unen keihäissä olleet
reiät, hän sai koneensa toimimaan. Unet myös hoksaavat
rinnastuksia ja yhteyksiä eri asioiden välillä. Jaksollinen
järjestelmä hahmottui keksijänsä mielessä torkuilla,
kamarimusiikin soidessa toisessa huoneessa. Hänelle valkeni, että
kemialliset elementit linkittyvät toisiinsa musiikin lailla, ja hän
sai kirjattua ylös järjestelmäkaavionsa.
Joskus painajainen
saattaa herättää yksityiselämässä tajuamaan, että jokin
valinta on täysin väärä. Silloin ihminen kertoo itselleen
asioita, joita hän jo toisella tasolla tietää.
Tieteentekijöiden keskuudessa ei
edelleenkään vallitse yksimielisyyttä tarkalleen siitä mitä unet
ovat ja miksi ihminen niitä näkee. Vaikka Vanhassa Testamentissa
nähdään enneunia, Martti Lutherin mielestä unet olivat paholaisen
töitä. Jos unet heijastavat puolia sekä henkilökohtaisesta että
kollektiivisesta todellisuudesta, kertoo myös kulloinenkin selitys
unien näkemiselle ja niiden merkitykselle yhteiskunnan vallitsevista
arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti