keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Eräästä toiseudesta

Sitä minä vaan olen miettinyt tässä viime aikoina, että usein kun kulttuuriväki keskustelee syrjäytyneiden ja köyhien tilanteesta, asetelma on: mitä me voisimme tehdä auttaaksemme heitä, niitä. Toisia.  

Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että taiteilijoiden joukossa ei olisi köyhiä ja huono-osaisia. Esimerkiksi stereotypia oman alani ammattilaisesta, eli 2000-luvun kirjailijasta on, jos nyt ei suorastaan porvarillinen, niin ainakin keskiluokkainen. 
    On tunnettua, että pelkällä kirjamyynnillä ei elä kuin muutama, mutta kirjailijoiden joukossa on toki useita, jotka käyvät palkkatyössä kattaakseen elämiskulunsa ja ovat tästä syystä taloudellisesti hyväosaisia. Ja henkisesti terveiden kirjoissa, koska pystyvät kahteen raskaaseen työhön, tekemään taiteellisen työn ohessa vielä jotain toisenlaista päivätyötä. Tai sitten kultalusikka on ajautunut tiettyyn ruumiinaukkoon, kun on sattunut syntymään tai naimaan rikkaaseen ja tervehenkiseen sukuun. 
    No joo, moni lienee jossain siinä keskiluokkaisen ja täysin persaukisen välissä, prekariaattia, joka keräilee murusia sieltä täältä ja koettaa saada omaan alaan liittyviä sirpaletöitä sen Oikean Taiteen sivuun.

Välillä tuntuu julkiselta salaisuudelta, että on olemassa kulttuurialojen kurjalisto: luovia ja uutteria, jopa alallaan kohtalaisesti menestyviä, mutta materian ja terveyden suhteen vähäosaisia ihmisiä, joille syrjäytyneet ja köyhät eivät ole "niitä toisia", vaan sellaisia löytyy peilistä ja/tai lähipiiristä. Ehkä ko. ihmiset eivät itsekään pidä siitä varsinaisesti meteliä, koska köyhyys on kuitenkin leima, joka valitettavasti liitetään tänä päivänä tässä osassa maailmaa laiskuuteen tai muihin negatiivisiin määreisiin. Vaikka taustalla voi olla minkälainen tarina, joka sisältää ahkeraa yritystä vielä monien pettymyksien ja murskautuneiden haaveiden jälkeenkin. Siinä sitä todellista sisua!
    Ja kyllä, totta kai Suomen mittarilla köyhyydestä ja muusta kurjuudesta kärsivä on eri asemassa kuin kehitysmaan ghetossa, jossa ei ole mitään. Afrikka-korttia voi aina käyttää, jos yleensä kukaan valittaa yhtään mistään. Mutta onnettomuus pitää suhteuttaa ajan ja paikan oloihin, joten muistutanpa näin joulun alla, että myös kulttuurityöntekijöiden keskuudesta löytyy ihmisiä, joilla on asiat huonosti. Joillakin todella huonosti. 

Olen kuullut juttuja, joissa esim. mielenterveysalan ammattilaiset ovat ihmetelleet nykypäivän Suomessa, miten moniongelmainen ja sairas ihminen pystyy luomaan säännöllisesti onnistuneita teoksia ja vielä esiintymään julkisesti. Ja epäluuloja, miten ihmeessä herra tai rouva tai neiti (minkä-tahansa-alan) Taiteilija on niin varaton, että joutuu käymään tavallisten kuolevaisten kanssa hoidattamassa sairauksiaan julkisella puolella. Koska vastahan luin sinusta sen jutun naistenlehdestä/ katsoin kuinka olit niin reippaana siinä tv-ohjelmassa. 
    Psykiatrian piirissä toimivien kannattaisi perehtyä edes pinnallisesti eri taiteenalojen klassikkojen syntyhistoriaan, lukea pikaisesti vaikka tiivistelmiä. Tai tutustua uusimpiin tutkimuksiin, kuten
tähän YLE:n uutiseen luovuuden ja mielenterveysongelmien yhteydestä tai Tiina Raevaaran mainioon bloggaukseen aiheesta.

P.S. Olin kirjoittaa tähän missä merkeissä oma päiväni on tänään kulunut, mutta tajusin, että tämä juttu on tehokkaampi ilman tragikoomisia anekdootteja tosielämästä.

5 kommenttia:

  1. Vähän eri asiaa, mutta kyllä lämmittää mieltä myös se, kun Häkämies neuvoo yli kymmenkertaisilla tuloillaan, että vois tehdä pidempää päivää pienemmällä palkalla. Ihan tuli tästä perspektiivin puutteesta mieleen.

    VastaaPoista
  2. Tiedän kyllä monia, jotka kärvistelevät kurjuudessa. Luominen(kaan) ei ole helppoa, kun koko ajan joutuu miettimään, mistä seuraavat ruokarahat tai lääkekulut. Oma tarina on toisenlainen, mutta kyllä rankkaa on myös tehdä ns. päivätyötä, js löytää aika ja voimavarat, että pystyisi edes joskus hetken keskittymään olennaiseen(oma sanottava kuvin tai kuten sinulla sanoin). Silti olen pahuksen äkäinen, kun Suomessa oletataan, että taiteilijat tuottavat taidettaan ilmaiseksi tai nälkäpalkalla. Ja kehutaan kotimaisen kulttuurin tasoa ja vaikutusta/vaikuttavuutta ihmisten mielenterveyteen ja elinoloihin. Mur! Maksakaa taiteilijoille työstä, kuten muillekin ihmisille maksetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa, ja kuvataiteen puolelta saattaa löytyä vielä se kaikkein köyhin kulttuurityöläisten osa, koska tulot ovat kirjailijoihin ja muusikoihin verrattuna - vaikka sen ei enää luulisi olevan mahdollista - vielä epävarmemmat.
      Totta kai päivätyö ja taiteellinen työ yhdistelmänä on raskas. Se oli tuossa juuri pointtini, että siihen pystyäkseen pitää olla henkisesti ja fyysisestikin melko lailla terve, koska yhdessä työssä jaksaminen on näinä aikoina jo kova juttu.

      Poista
  3. Ns. paremman väen keskuudessa tuontyyppistä käänteistä sinisilmäisyyttä tuntuu ilmenevän. Tehdään tulkintoja toisen aseman, pukeutumisen, osaamisen, käyttäytymisen jne. perusteella. Minusta se kertoo elämänkokemuksen ja suhteellisuudentajun puutteesta.

    Taiteilijoiden sosioekonominen asema lienee jonkinlainen poikkileikkaus väestöstä poislukien molemmat ääripäät. Uskoisin että köyhimpiäkin taiteilijoita kannattelee jonkinlainen ammattiylpeys ja sosiaalinen verkosto toisin kuin syrjäytyneimmällä kansanosalla. Kuvataiteilijoiden asemaa heikentävät materiaalikulut, muusikot sen sijaan nauttivat säännöllistä palkkaa toimestaan.

    Suuret tuloerot ynnä apurahojen jakaminen ja palkintojen osoitteet saattavat kyllä heikentää kollegiaalisuutta. Tässä kohtaa pitäisi varoa kateuskortin nostamista. Yleinen ja julkinen keskustelu näyttää tosin olevan mahdotonta ilman erilaisten leimaavien ja keskustelun ytimen kadottavien korttien nostamista.

    Vaikka mielenterveysongelmilla ja luovuudella tutkitusti onkin yhteyttä olisi liian yleistävää luokitella taiteilija kärsimyksen katharsiksesta kuoriutuvaksi perhoseksi. Taiteen laatu - mikäli sellaista yleensä voi määritellä - ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Toiseus - siinä saattaa olla se taiteilijaa riivaava hedelmällisyyden demoni.

    VastaaPoista