Kaikki ovat kuulleet nimen Pussy Riot ja tietävät, että sen jäseniä on tuomittu vankeuteen Venäjällä. Hyvä, että asia on tapetilla. Vankeusrangaistus on suhteeton, kun on kyse performanssista eikä kenenkään henkeä tai terveyttä ole uhattu. Naiset tulisi vapauttaa välittömästi.
Mutta, miksi tarvitaan nuoria, kauniita, värikkäästi esiintyviä naisia ja punkyhtye, eli mediaseksikäs
tapaus ennen kuin syntyy kansainvälinen kampanja, joka tavoittaa
muitakin kuin ulkomaan uutisten pikkupalstoja lukevia?
Miksi
vanhempia, massamedian kriteerein harmaita miehiä saa taiteensa tai
aatteidensa vuoksi vangita ja tappaa kuin kärpäsiä ilman, että
Madonna ottaa kantaa tai kukaan linkittää Facebookissa
yhtään mitään?
Amnesty pitää
listaa mielipidevangeista, eli aatteidensa lisäksi ihonvärin,
sukupuolisen suuntautumisen tai muiden vastaavien ominaisuuksien
vuoksi vangituista, poissulkien kuitenkin väkivallan tekijät tai
sen kannattajat. Heidän listansa on pitkä, montako tapausta osaat
Pussy Riotin lisäksi nimetä? Minä en osaa kovin montaa tarkastamatta netistä.
Pen International on kirjailijoiden
järjestö, joka mm. kampanjoi vangittujen, vainottujen ja
murhattujen kirjailijoiden puolesta. Pelkästään Kiinassa viruu
vankiloissa taiteilijoista ja toisinajattelijoista jo ainoastaan
kirjailijoita varmuudella useita kymmeniä. Monissa Latinalaisen
Amerikan maissa journalisteja ja kirjailijoita murhataan kuin
sotatoimialueilla.
Itseäni on koskettanut lähiaikoina
Pussy Riotin lisäksi toinenkin tapaus. Luin vasta DJ Stalingrad
-salanimellä kirjoitetun romaanin Eksodus, joka kertoo rajun tarinan
venäläisistä antifasistinuorista, väkivallasta ja katuelämästä.
Kirjan kirjoittanut Pjotr Silajev pakeni 2010 Venäjältä ja
sai viime huhtikuussa turvapaikan Suomesta. Hänet pidätettiin 21.8.
matkallaan Espanjassa ja nyt häntä uhkaa luovutus Venäjälle.
Seuratkaamme tilanteen kehittymistä.
Ymmärrän toki, että ihmiset
tarvitsevat samaistumisen kohteita ja ääriesimerkkejä, joihin
personoituu jonkun tietyn maan sananvapauden rajoittaminen ja
poliittisten päättäjien sekä oikeuslaitosten mielivalta.
2010
Kiinan uhrin kasvoja edusti Nobelin rauhanpalkinnon saanut Liu
Xiaobo, joka ei päässyt noutamaan palkintoa, koska oli
vangittuna. Ja on muuten vieläkin, missä kannanotot?
P.S. Versio muutamassa kohtaa hieman erilainen kuin lehdessä.
aivan surkeasti asiat eivät ole mainitsemiesi henkilöiden suhteen - tai siis ovat, mutta he eivät ole unohtuneet. Esim. Ylen uutiset, joka on sentään aika merkittävä instituutio, kertoo sekä Silajevista että Liu Xiaobosta, jolla on muuten facebookissa merkittävän kokoinen tukiryhmä.
VastaaPoistaTällä en tarkoita, etteikö enemmänkin saisi tehdä.
Kiitos kommentista. Kolumneissa tulee usein kärjistettyä, jotta pointti tulisi selväksi, varsinkin kun kirjoittaa sanomalehteen, joka on tarkoitettu monenlaiselle lukijalle. Vastakkainasettelussa kyse ei niinkään ole nimeltä mainituista tyypeistä, vaan kaikista niistä "harmaista miehistä", joita viruu mielipidevankeina ja joiden nimeä kukaan ei muista. No, en väännä enempää rautalangasta.
PoistaMitä tulee sosiaaliseen mediaan, on helppo kuulua Facebookissa (tms.) tukiryhmiin, mitäs se vaatii kuin napin painamista, minäkin varmaan olen puolihuolimattomasti klikkaillut kaikenlaisia tykkäyksiä. Eri asia onko sillä merkitystä. Mielestäni Pussy Riot keräsi todella paljon sellaisten nuorten aikuisten huomiota ja kannanottoja, jotka eivät ehkä yleensä ole niin kiinnostuneita politiikasta. Ja tekoja. Samoin myös pop- ja rock-tähtien huomion. Muidenkin kuin Bonon. Mikä on tietysti hyvä, mutta. Ks. juttuni.
Hei Hanna-Riikka! Tutkimattomat ovat Wordpressin tiet. Löysin jostakin kommenttiarkiston hämäristä kirjoittamiasi kommentteja. Älä siis ihmettele, miksi ne eivät ole tulleet aikaisemmin näkyviin. Et suinkaan ole sensuurilistallani. :) Onpa sinulla mielenkiintoinen blogi! Parkkeeraan tänne teekupposeni kera. Kirjoitusiloa!
VastaaPoistaMoi, kiitos! Mitä blogia pidät? Seurailen aika monia ja ajaudun sattumalta vielä useampiin. *hymistys*
Poista